21.09.2015
Kuvittelin mielessäni toisenlaisen kotimaan. Maan, josta oli ilo, onnellisuus ja turvallisuus kaukana. Pohdin, miten äitinä toimisin, jos ympärilläni arkeni täyttäisi totaalinen epäjärjestys ja sodan kauhut. Vastausta ei tarvinnut kauaa miettiä, itseasiassa se oli ihan kristallinkirkkaana edessäni.
Huolehtisin tietenkin parhaani mukaan, että lapsillani olisi asiat niin hyvin kuin sellaisen kauheuden keskellä nyt ylipäätään voi olla. Jos olot kävisivät sietämättömäksi, olisi ainut mahdollisuus paeta. Etsiä turvallinen paikka. Pahimmillaan voisi joutua jättämään oman rakkaan kotinsa ja aloittaa matkan kohti tuntematonta. Paikkaan, jossa lapset saisivat taas olla lapsia, vailla murhetta ja huolta huomisesta, turvassa.
Nyt kun me hyvinvointivaltiona olemme saaneet nauttia kaikesta hyvästä, mitä länsimainen ihmisoikeus- ja sivistysvaltio on on meille viime vuosikymmeninä tarjonnut, on aivan selvää, että on meidän vuoromme auttaa. Meillä on resursseja, taitoa, kykyä ja sydämen sivistystä. Meillä on ihmisoikeudet ja lähimmäisenrakkaus.
Jo parituhatta vuotta sitten meille opetettiin, että kaikki mitä ihmisten tahdotte tekevän teille, tehkää samoin heille. Tai rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Nämä ikivanhat lauseet ovat ehkä ajankohtaisempia nyt, kuin milloinkaan aiemmin.
Se, että olemme syntyneet Suomeen, on täydellinen sattuma. Olisimme aivan yhtä hyvin voineet syntyä mihin tahansa muuhunkin maailman kolkkaan. Siksi ja juuri siksi, että olemme etuoikeutettuja, elämän arpajaisissa ässän saaneita, on nyt meidän vuoro. Vuoro auttaa. Emme kysy pitääkö, vaan kysymme, miten voimme auttaa, mitä voimme tehdä.
Ja me olemme kysyneet ja tehneet. Olemme todella oikeasti halunneet osallistua ja auttaa. On haluttu kerätä ylimääräisiä vaatteita, kenkiä ja leluja. On tarjottu aikaa ja taitojamme. On lahjoitettu rahaa. Joku on avannut kotinsa ovet. Yritykset, yhteisöt ja yksityiset ihmiset ovat toimineet parhaaksi katsomallaan tavalla ja kukin omien resurssien mukaan. Ilman pakkoa ja lähimmäisenrakkaudesta.
Ihmiset, jotka tänne tulevat, tarvitsevat apua nyt. Me olemme sen ymmärtäneet ja toimimme. Suurella sydämellä sillä vastuulla, joka meillä sivistysvaltion asukkaina on.
Satu Koskinen
Puheenjohtaja
Varsinais-Suomen Kokoomusnaiset
