20.11.2014
Tässä puhe, jonka pidin Eurooppanaisten vuosikokouksessa keskiviikkona 19.11.2014.
Hyvät Eurooppanaiset, hyvä kokousväki
On suuri ilo olla tänään täällä. Ministerinä saan huikeat määrät kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin puhumaan, edustamaan tai tapaamaan ihmisiä. Kaikkeen ei voi valitettavasti vastata kyllä. Kutsunne oli itsestään selvä kyllä.
Otatte kantaa EU-kysymyksiin, otatte kantaa tasa-arvokysymyksiin. Molemmat ovat sydäntäni lähellä, ensimmäinen nykyisin ihan viran puolestakin. Esitän tässä muutaman ajatuksen, jatketaan sitten vapaamuotoisin kysymyksin.
Aloitan Euroopan tällä hetkellä ehkä keskeisimmällä kysymyksellä, Ukrainan tilanteella. Käännetään kelloja takaisin vuosi. Tuolloin EU valmistautui Vilnan Itäisen kumppanuuden huippukokoukseen. Kuten muistatte, tuossa kokouksessa useiden Itäisen kumppanuuden maista Georgian, Moldovan – ja myös tietyt ehdot täytettyään Ukrainan – oli tarkoitus lähentää suhdettaan EU:hun ja allekirjoittaa assosiaatiosopimukset EU:n kanssa. Georgian ja Moldovan osalta näin kävi.
EU:ssa tiesimme, että Venäjä kohdisti Itäisen kumppanuuden maihin voimakasta painostusta. Armenia oli syyskuussa 2013 ilmoittanut yllättäen liittyvänsä Euraasian tulliliittoon. Lopulta juuri ennen huippukokousta Ukraina ilmoitti lykkäävänsä sopimuksen allekirjoitusta.
Kukaan olisi tuskin kuitenkaan osannut kuvitella, miten Ukrainan tilanne tuosta lähtisi kehittymään. Ukrainalaiset kerääntyivät Maidanille osoittamaan mieltään presidentti Janukovitshin päätöstä vastaan kertoen, että ukrainalaiset haluavat lähentyä EU:ta. Helmikuussa protestit johtivat presidentti Janukovitshin pakenemiseen maasta. Venäjä miehitti Krimin ja liitti sen itseensä.
Kuluneen vuoden aikana EU on kohdannut uuden turvallisuuspoliittisen todellisuuden.
EU on toiminut Ukrainan tilanteessa yhtenäisesti. Suomi on muun EU:n linjassa tuominnut Venäjän toimet selvästi. Samoin olemme tehneet kansallisesti: tässä ote TP-utvan tiedotteesta elokuulta:
”Suomi on Ukrainan kriisin alusta alkaen todennut, että Venäjä on Ukrainaan kohdistuneilla toimillaan rikkonut kansainvälisen oikeuden keskeisiä periaatteita ja lukuisia yhteisesti sovittuja poliittisia asiakirjoja kuten ETYKin päätösasiakirjaa. Ukrainan suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta on rikottu. Venäjän toimintaa ei voida hyväksyä.”
EU kannustaa Venäjää neuvottelupöytään diplomatian ja talouden keinoin. Yhtenäinen EU on Suomen etu ja siksi olemme jo pitkään tehneet töitä sen eteen.
Taloudellisiin keinoihin kuuluvat myös pakotteet. Suomi on tukenut niitä, vaikka etenkin Venäjän vastapakotteet vaikuttavat myös meihin. Pakotteita ja vastapakotteita suurempi ongelma ovat kuitenkin Venäjän talousvaikeudet, jotka alkoivat jo ennen Ukrainan kriisin kärjistymistä. Venäjän talous on vajonnut lähelle taantumaa. Rupla on heikentynyt ja investoinnit ovat pysähdyksissä. Venäjän talous hidastuu ensisijaisesti siksi, että Venäjän oma talouspolitiikka ei tue uudistuksia ja talouden avautumista. Päinvastoin näemme merkkejä lisääntyvästä protektionismista. Taloustilanteeseen vaikuttaa toki se, että Ukrainan kriisi aiheuttaa epävarmuutta, jota länsimaiden pakotteet lisäävät.
Ukrainan parlamenttivaalien järjestäminen oli tärkeää maan demokratialle. Presidentti Poroshenko, parlamentti ja hallitus tarvitsevat nyt kansainvälisen yhteisön täyden tuen konfliktin ratkaisupyrkimyksissä ja maan uudistuksissa. Vaikeuksista huolimatta Ukrainan pitää jatkaa esimerkiksi talouden uudistuksia ja korruption vastaisia toimia.
Noin kuukausi sitten tuli kuluneeksi 20 vuotta Suomen EU-kansanäänestyksestä. Tulos oli tuolloin selvä: äänestysprosentti 74%, äänestäjistä 56,9% puolesta ja 43,1% vastaan.
On ollut ilahduttavaa lukea kyselyistä, joiden mukaan kannatus on nykyisin hivenen verran vahvempi. Jäsenyyttä ei kyseenalaisteta.
Teille minun ei tarvitse vakuutella, että Suomi on EU-jäsenenä mennyt harppauksin kansainvälisempään, avoimempaan ja monella tapaa värikkäämpään suuntaan. Olimme vielä 80-luvulla melko harmaa, sisäänpäin kääntynyt ja monella tapaa köyhempi maa.
Meillä, kuten muissa pohjoismaissa naisten aseman eteen on yleensäkin tehty enemmän kuin muualla. Sen huomioi myös tuorein The Economist. Mutta – ehkä meillä on vielä tekemistä tämänkin asian suhteen. Maailman muuttuessa tulee yhä uusia kysymyksiä ja haasteita, jotka syystä tai toisesta sukupuolittuvat. The Economist peräänkuuluttaa lisää naisia yritysten johtotehtäviin, ja nostaa esille meilläkin keskustelussa olleita kysymyksiä: työelämän tasa-arvo ei toteudu vieläkään, vanhempainvapaat ja vanhemmuuden kustannukset jakaantuvat epätasa-arvoisesti.
Lehti kannustaakin yrityksiä tukemaan isiä ottamaan lisää vastuuta vanhemmuudestaan. Tasa-arvoa ei saavuteta sukupuolten välisellä taistelulla vaan toinen toistamme tukien kummankin kannalta tasa-arvoisemman yhteiskunnan ja maailman luomiseksi.
Tasa-arvotyö onkin ikään kuin horisontti; taakse katsoessa saamme olla kiitollisia aiempien sukupolvien työstä. Kun katsomme eteenpäin uusia haasteita ja tavoitteita ilmestyy koko ajan.
Tämä pätee myös Euroopassa ja globaalisti.
Juuri aloittaneessa Junckerin ensimmäisessä komissiossa 28 komissaarista 9 on naisia. Tasa-arvokysymyksestä tuli poliittinen sen oltua parlamentille tärkeä. Hyvä niin. Naisten määrän lasku olisi ollut ongelmallista ja esitetyn komission hyväksyntä vaakalaudalla.
Huomiota kannattaa kuitenkin kiinnittää siihen, mitä salkkuja komission 9 naista saivat kantaakseen. Minulla on ilo tehdä yhteistyötä esimerkiksi ruotsalaisen kauppakomissaarin Cecilia Malmströmin kanssa. EU:lle keskeistä ulkopoliittisen edustajan salkkua hoitaa samoin nainen, Federica Mogherini. EU:n budjetista vastaava komissaari Kristalina Georgieva on nainen. Eilen tapasin sisämarkkinoista ja pk-yrityksistä vastaavan komissaarin Elzbieta Bienkowskan. Taas nainen keskeisellä paikalla.
Ensi vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta Pekingin naisten asemaa koskevasta maailmankonferenssista. Geneveen marraskuun alussa kokoontuneet kansalaisjärjestöt totesivat, että Pekingissä lähes 20 vuotta sitten asetettuja tavoitteita ole vieläkään saavutettu; naisiin kohdistuu edelleen laajamittaista ja monimuotoista syrjintää sekä väkivaltaa. Lisäksi Pekingissä listattujen ongelmien rinnalle on syntynyt uusi joukko haasteita.
Suuri osa EU-agendan ajankohtaisia asioista on sellaisia, joissa tasa-arvonäkökulma ei ole kärjessä.
Hyvä esimerkki on ilmasto- ja energia. Saimme sovittua EU-linjan paketista ja viime viikolla Kiina ja USA ilmoittivat haluavansa varmistaa ilmastosopimuksen synnyn Pariisissa 2015. Ympäristö ei ole tasa-arvokysymys: ilma – puhdas tai saastunut – on kaikille sama.
Sen sijaan monissa kysymyksissä tasa-arvonäkökulma on kiintoisa. Yksi tällainen on kasvu, joka on tällä hetkellä polttavin eurooppalainen kysymys. Tarvitsemme kasvua. Vain siten voimme turvata eurooppalaisen hyvinvointimallimme.
On kuitenkin väärin olettaa, että poliitikot luovat kasvun. Ei. Sen luovat yritykset. Politiikan tehtävä on luoda puitteet. Lääkkeet ovat tutut:
1. Rakenneuudistukset: kestävä julkinen talous lisää luottamusta. Luottamus on kasvun edellytys.
2. Digitaalinen ja vihreä talous: mahdollisuudet ovat huikeat. Erään arvion mukaan yksin digitaalisten sisämarkkinoiden täydellinen toteuttaminen voisi tuoda 260 miljardin lisän EU:n BKT:hen vuosina 2014-19.
3. Vapaakauppa: USA:n ja EU:n taloudet muodostavat noin 60 % maailmantaloudesta. Euroopan ja Yhdysvaltain välinen sopimus transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta toisi paljon kaivattua talouskasvua ja loisi korkeat länsimaiset standardit, joilla maailma kävisi tulevaisuudessa kauppaa. Luotan, että kauppakomissaari Malmström vie neuvotteluja eteenpäin pohjoismaisen naisen määrätietoisella otteella.
Pohjoismaissa hyvinvointiyhteiskunnan takana seisoo laaja konsensus. Meille kilpailukyky ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Meille tasavertaiset koulutusmahdollisuudet on yksi kansantalouden rakennuspilari, samoin terveyspalvelut.
Hyvinvointiyhteiskunta on sekä reiluutta kanssaihmistä kohtaan että tapa mobilisoida henkilöresurssit.
Sama koskee sukupuolinäkökulmaa. Naisten työllisyysaste Euroopassa on noussut, mutta on edelleen vain 63 % verrattuna miesten 75 %:iin. EU:ssa yrittäjistä noin 30 % on naisia. Samoin, kun puhutaan paljon tarkoituksenmukaisesta sääntelystä, niin joskus hyvää tarkoittava lainsäädäntö itse asiassa heikentää naisten työmarkkina-asemaa.
Voidaan siis sanoa, että työllisyysastetta nostettaessa naisissa on paljon käyttämätöntä potentiaalia.
World Economic Forumin Gender Gap Indexin mukaan Suomi on nyt maailman toiseksi paras maa naisille Islannin jälkeen. Otetaan tavoitteeksi nostaa Suomi vuonna 2017 – kun Suomi täyttää 100 vuotta – maailman parhaaksi maaksi naisille. Ja sitä kautta Euroopasta maailman paras manner olla nainen.
Lenita Toivakka
