Kokoomuksen Naisten Liiton historiaa

Kokoomuksen Naisten Liitto on perustettu vuonna 1919. Vain kaksi viikkoa Kansallisen Kokoomuspuolueen perustamisen jälkeen puolueen naiset kokoontuivat miettimään naisten toiminnan järjestämistä. Puolitoista kuukautta myöhemmin 3.2.1919 vahvistettiin Kansallisen Kokoomuspuolueen Naisvaliokunnan säännöt ja järjestölle valittiin ensimmäinen hallitus. Puheenjohtajaksi valittiin Aina Kaila. Vuoden 1919 lopussa järjestöllä oli jo viisitoista paikallisyhdistystä.

Järjestön tarkoitus oli ”herättää ja elvyttää naisten yhteiskunnallista ja valtiollista harrastusta sekä liittää jäsenet yhteistoimintaan puolueen tarkoitusperien edistämiseksi”. Erityksen tärkeänä pidettiin ”vaaliagitsioonia”. Kansallinen Kokoomuspuolue osallistui ensimmäisen kerran omin tunnuksin valtiollisiin vaaleihin jo maaliskuussa 1919. Puolueen 28 edustajasta neljä oli naista: Hedvig Gebhard, Ilmi Hallsten, Tekla Hultin ja Elli Tavastähti.

Vuonna 1925 järjestö muutti nimensä Kansallisen Kokoomuspuolueen Naisjärjestöjen Liitoksi, jona se rekisteröitiin virallisesti vuonna 1926. Naisjärjestötyö eli voimakasta kasvun aikaa 1920-luvulla, jolloin toteutui myös eräs merkittävimmistä naisten asemaan vaikuttavista uudistuksista. Vuonna 1929 säädettiin uusi avioliittolaki, joka poisti miehen edusmiehisyyden.

Järjestön toiminta keskeytyi osittain sotavuosina ja alkoi elpyä vasta 1950- luvulla. Liitto muutti nimensä Kokoomuksen Naisten Liitoksi vuonna 1951 ja uudisti samalla sääntönsä, joiden mukaisesti liitto jaettiin piireihin. Nykyään Kokoomuksen Naisten Liittoon kuuluu 12 piirijärjestöä.

Alusta alkaen järjestön toimintaan on kuulunut sosiaalinen työ, jota tekee muun muassa vuonna 1952 perustettu Nasy- Naiset yhdessä ry jäsenyhdistyksineen. Yhdistys järjestää loma- ja virkistysleirejä naisille ja perheille. Leiriläiset valitaan sosiaalisin perustein.