|
|
|
Ilmestynyt Nykypäivässä 3.10.2008
Se ehdokas jäi mieleen
Kokoomus erottuu näissä kunnallisvaaleissa toivotalkoiden voimin. Sirpa Peura ja Seija Puha ottivat Vantaalla haravan kauniiseen käteen ja antoivat roskille kyytiä.
Teksti: Anna von Hertzen
Kuva: Mika Rautio
Kunnallisvaaleissa valtuustoon pyrkii jälleen kymmeniä tuhansia ehdokkaita. Tästä joukosta erottautuminen vaatii paljon työtä, sinnikkyyttä ja kekseliäisyyttä. Kokeneet naistoimijamme saivat tehtäväkseen pohtia, mikä on heille jäänyt vuosien varrella vaaleista erityisesti mieleen?
Pirkanmaan Kokoomusnaisten järjestösihteeri Henna Aunisto muistelee lämpimästi Kokoomuksen ehdokkaiden yhdessä teettämää kyselyä.
- Kuntaamme oli rakennettu uusi omakotitaloalue, eikä kukaan tuntenut alueelle muuttaneita asukkaita. Ehdokkaamme tekivät alueella kyselyn, jossa he tiedustelivat, mitä asukkaat haluaisivat Kokoomuksen tekevän kunnan olojen parantamiseksi, Henna sanoo.
- Vastauksia sateli yli odotusten. Ehdokkaat hyödynsivät asukkaiden ajatuksia vaaliohjelman ja vaaliteemojen tekemisessä. Kokoomuslaiset saivat tältä asuinalueelta tuplasti enemmän ääniä kuin kunnassa keskimäärin.
Henna Aunisto kannustaakin ehdokkaita tekemään kyselyistä. Kyselyn ei tarvitse olla vaikea tai pitkä, vaan simppeli toimii yleensä parhaiten.
- Esimerkiksi toritapahtumissa voi pyytää ihmisiä täyttämään kyselyn. Ihmiset arvostavat sitä, että heiltä kysytään mielipidettä. Samalla saa arvokasta tietoa, jota voi hyödyntää politiikassa myöhemmin.
Yhdellä ilmoituksella valtuustoon
Ihmiset äänestävät yleensä tunteen perusteella. Se, minkä tunteen ehdokas herättää, on kaikkein tärkeintä.
- Ne ehdokkaat, jotka ovat sympaattisia ja joilla on aikaa jutella ihmisten kanssa, ovat aina pärjänneet. Toki asiantuntemusta pitää olla, mutta ihmisten kuunteleminen on kaikkein tärkeintä, Kymenlaakson Kokoomusnaisten järjestösihteeri Ritva Valtonen sanoo.
Kouvolassa on päässyt ehdokkaita läpi vuosien varrella myös muilla konsteilla.
- Eräs ehdokas ei tehnyt vaalityötä ollenkaan. Hänellä oli ainoastaan äänestyspäivänä yksi koko etusivun kokoinen ilmoitus Kouvolan Sanomissa. Hän meni läpi niin, että paukahti.
- Toinen ehdokas ei puolestaan laittanut yhtään lehti-ilmoitusta, vaan hän lähetti sympaattisen mainoskirjeen kohdennetulle joukolle. Kirjeiden lähettäminen vaatii paljon työtä, mutta näin sähköpostin valtakautena kirje on henkilökohtainen osoitus, joka jää mieleen, Ritva pohtii.
Vaalikalsarit säväyttävät
Äänestäjät saavat vaalien alla roppakaupalla mainosmateriaalia. Kokoomusnaisten puheenjohtaja, kansanedustaja Henna Virkkunen on törmännyt jo vaikka mihin.
- Paras vaalimateriaali kestää ihmisten käytössä vaaleista toiseen kuten raappa, viivoitin, kampa tai kynä. Vielä kun niihin yhdistyy jokin vähän tönkkö teksti "viivoita tulevaisuuteen" tai "onko tukka hyvin, näkyykö kello", niin mikäs sen mukavampaa, Henna nauraa ja jatkaa:
- En hämmästy enää mistään tavarasta, mutta vaalikalsarit säväyttävät aina. Muistaakseni kokoomuksen naisetkin ovat myyneet alushousuja ruiskukkapainatuksella. Suuria yleisömassoja alkkareilla on vaikea tavoittaa, joten mainosmielessä pipo tai paita on varmempi valinta.
Ritva Valtonen muistuttaa, että äänestäjille jaettavan tavaran ei tarvitse olla fiiniä ja kallista.
- Maatalon rouva Elimäeltä leipoi viime kunnallisvaaleissa pieniä reikäleipiä ja jakoi niitä.
Kunnallisvaalit täyttävät 90 vuotta
Teksti: Anna von Hertzen
Suomen ensimmäiset kunnallisvaalit järjestettiin tasan 90 vuotta sitten. Eduskunta vahvisti marraskuussa 1917 uudet kunnallislait, joilla toteutettiin yleinen ja yhtäläinen kunnallinen äänioikeus ja naisten vaalikelpoisuus. Kansalaissodan vuoksi lakeja päästiin soveltamaan vasta vuoden 1918 lopulla toimitetuissa kunnallisvaaleissa.
Suomen historian ensimmäisen kunnallisvaalit olivat kaikkialla hyvin, hyvin vaisut.
- Maa toipui vasta sisällissodasta ja ensimmäisen maailmansodan lopun aiheuttamista mullistuksista. Mainonta ja kampanjointi olivat hyvin vähäistä verrattuna eduskuntavaaleihin, samoin kuin kunnallisvaaleille laskettu yleispoliittinen merkitys, Suomen historian dosentti Vesa Vares sanoo.
Vaaleissa olivat mukana vanha- ja nuorsuomalaiset, SDP, Maalaisliitto, RKP ja Kristillinen Työväen Liitto. RKP oli vielä monissa kaupungeissa, myös Helsingissä, suurin porvaripuolue, koska noin 80 prosenttia väestöstä asui maaseudulla.
Joka neljäs kävi uurnilla
Vuoden 1918 vaaleissa äänioikeutettuja oli 1 653 665, ja äänestysprosentti jäi sisällissodan jälkimeiningeissä 24,5 prosenttiin. Vertailun vuoksi vuoden 2004 kunnallisvaaleissa äänensä sai antaa 4 099 864 kansalaista ja äänestysprosentti oli 58,6 prosenttia.
Aluksi kunnallisvaalit toimitettiin joka vuosi, kunnes vuonna 1925 vaalikauden pituudeksi määrättiin kolme vuotta. Oikeistopuolueet ovat saaneet kaikissa Suomen kunnallisvaaleissa äänienemmistön, ja niin kävi myös vuonna 1918. SDP teki kunnallisvaaleissa kuitenkin merkittävän paluun ja sai kolmasosan kaikista äänistä.
- SDP:stä tuli valtapuolue monessa kaupungissa. Maailmanhistoria tuskin tuntee tapausta, jossa kapinaan noussut puolue pääsee osallistumaan totaalisen tappionsa jälkeen vaaleihin näin nopeasti, Vares sanoo ja jatkaa:
- Äänet todella laskettiin aidosti ja vaalit olivat varsin vapaat: osa tuomituista punaisista ei saanut äänestää ja osa oli vielä vankileireillä, mutta molempien osalta luvut olivat jo niin pieniä, että se ei vaaleihin käytännössä vaikuttanut. Niinpä teollisuuskaupungeista tuli SDP-enemmistöjä. Tämä näkyi etenkin Tampereella, Vares toteaa.
Sukupuolikysymys varjossa
Naiset saivat äänestää kunnallisvaaleissa, mutta muuten sukupuolikysymys ei juuri puhuttanut.
- Sukupuolikysymys oli pikkuasia, kun koko maailma sotineen ja vallankumouksineen oli murroksessa, ja omassa maassa pelättiin uutta kumousta ja itsenäisyyden horjumista. Punaisessa leirissä puolestaan toivuttiin yhä valkoisesta terrorista eikä tunnettu, että oma asema olisi sama kuin sodan voittaneella puolella, Vares sanoo.
|
|
