Kokoomuksen Naisten Liiton viisi kohtaa puhtaamman Suomen puolesta.

Puhdas luonto sekä kirkkaat vesistöt ja järvet ovat Suomen käyntikortti maailmalla. Meillä on vastuu siitä, että jätämme tuleville sukupolville puhtaan ympäristön. Tämän perinnön vaaliminen vaatii tahtoa ja tekoja.Kokoomusnaiset listaavat viisi kohtaa puhtaamman Suomen puolesta:

1. Tilakohtaiseen neuvontaan panostettava

Vesistöjen ja Itämeren kuormitusta on merkittävästi alennettu, mutta työtä riittää edelleen paljon. Suomessa rannikkovesien merkittävin rehevöittäjä on maatalous: kaikesta mereen päätyvästä fosforista ja typestä 50-60 prosenttia tulee pelloilta.

Maa- ja metsätaloudessa käytettävät lannoitteet vaikuttavat vesien rehevöitymiseen. Lannoitteita on vähennetty 65 prosenttia vuodesta 1995, mutta silti niitä käytetään Suomessa liikaa. Lannoitteiden käytössä tarvitaan entistä enemmän neuvontaa ja opastusta. Maanviljelijöitä tulee neuvoa maaperäanalyysin tekemisessä ja analysoinnissa, joita tulisi tehdä vuosittain.

Maatilojen omistajia ja työntekijöitä tulee myös opastaa ja neuvoa asiantuntevasti uusien menetelmien käyttöön. Tässä paikalliset viranomaiset ovat avainasemassa. Esimerkiksi TEHO-hanke Varsinais-Suomessa ollut onnistunut.

2. Ympäristötukijärjestelmästä tehokkaampi

Maatalouden ympäristötukijärjestelmällä on keskeinen merkitys maatalouden haitallisten ympäristövaikutusten vähentämisessä. Tukiin kuluu tällä hetkellä 300 miljoonaa euroa vuodessa eli neljäsosa valtion ympäristöinvestoinneista. Ympäristötukijärjestelmästä tulee tehdä nykyistä tehokkaampi, mutta tehostaminen ei saa kuitenkaan lisätä byrokratiaa.

Järjestelmää tulee kehittää niin, että se on helppo viljelijöiden toteuttaa, tehokas ympäristön kannalta ja keveä hallinnoltaan. Ympäristötuki tulee kohdentaa nykyistä tehokkaammin peltoalueille, joissa ravinteiden huuhtoutumisriski vesistöihin on suurinta. Ympäristötukien suunnittelussa tulee myös painottaa luonnon monimuotoisuuden edistämistä ja ylläpitämistä.

EU:n maatalouspolitiikan uudistamisessa tulee ajaa tehokkaita ympäristötoimenpiteitä koko Itämeren alueelle.

3. Asutuksen kuormitusta vähennettävÄ

Haja-asutus on maatalouden jälkeen suurin vesistöjemme kuormittaja. Miljoona suomalaista ei ole keskitetyn viemäröinnin ja jäteveden käsittelyn piirissä. Viemäriverkoston ulkopuolinen asukas kuormittaa jätevesillään vesiämme keskimäärin yhtä paljon kuin 6-8 viemäriverkon piirissä asuvaa. Haja-asutusalueilla jätevesien tehokasta puhdistusta tulee edistää neuvonnan avulla, jotta haja-asutusalueiden kuormitus saadaan alenemaan.

Typenpoistoa tulee tehostaa kunnallisissa puhdistamoissa ja jätevesilaitoksissa. Fosforikuorma on saatu monissa kaupungeissa hyvin haltuun, mutta typen suhteen riittää ongelmia. Helsinki poistaa typpeä hyvin, mutta sisämaassa ja rannikkoseudulla on petrattavaa. Typpi olisi poistettavissa kohtuullisen edullisesti ja kustannustehokkaasti. Tarvitsemme vain tahtoa ja tekoja.

4. Luonto- ja ympäristöalan koulutus tehtävä paremmin tunnetuksi

Puhtaiden vesien ja maaperän säilyttäminen vaatii koulutusjärjestelmältämme paljon. Luonto- ja ympäristöalan koulutusta on uudistettu vuonna 2009, ja työnkuvaa kehitetään ympäristöalan vihreiden arvojen pohjalta.

Koulutusta on tarjolla, mutta etenkin alempi koulutusaste ei tavoita nuoria. Alan koulutusta pitää tehdä paremmin tunnetuksi. Tarvitsemme koulutettua väkeä hoitamaan yhteistä ympäristöämme ja luontoamme. Ylipäänsä kaikessa koulutuksessa ja ammateissa tarvitaan yhä enemmän taitoa ottaa huomioon luonnon ja ympäristön kantokyky.

Myös ympäristöalan työpaikoista tulee huolehtia. Työpaikkoihin sijoitetut varat tulevat monin verroin takaisin elinympäristöjen ja virkistysalueiden parempana kuntona. Hyvin hoidettu luonto hoitaa meitä.

5. Lisää rantavaltioiden yhteistyötä Itämerellä

Itämeri voi huonosti. Se kärsii voimakkaasta rehevöitymisestä, joka näkyy muun muassa veden samentumisena, rantojen limoittumisena ja leväkukintoina. Rehevöityminen johtuu liian suuresta ravinnekuormituksesta, jota tulee esimerkiksi Puolan maataloudesta sekä Venäjän ja Valko-Venäjän jätevesistä.

Pietarin jätevesissä tehty huima parannus ympäristöministeriön ja Euroopan kehityspankin EBRD:n varoilla, mutta paljon on vielä tehtävää. Maatalouden, laivaliikenteen ja asutuskeskusten päästökuormitusta on vähennettävä nykyisestä.

Rantavaltioiden omat toimet Itämeren hyväksi ovat edelleen lapsenkengissä. Yhteistyön lisääminen on erittäin tarpeellista, kuten myös rahoitusmallien etsiminen ja investoinnit. Yhteistyötä on tehty paljon, mutta tarvitsemme paljon lisää konkreettisia tuloksia. Työkaluja suojeluun on kuten Itämeren suojelukomissio HELCOM ja EU:N itämeristrategia, nyt tarvitsemme vain toimeenpanoa ja käytännön ratkaisuja.

Itämerellä öljyn¬ ja kemikaalientorjunnassa yhteistyö valtioiden välillä on ratkaisevaa, jotta vahinkoihin voidaan reagoida nopeasti ja riittävin resurssein. Öljyn¬ ja kemikaalientorjuntakalusto tulee pitää ajan tasalla ja torjunnan toimintaedellytyksiä tulee kehittää myös haasteellisissa olosuhteissa.