Hyvinvointialueet ovat tällä hetkellä kovassa puristuksessa. Valtiovarainministeriön tulosohjaus vaatii säästöjä, ja samaan aikaan väestön ikääntyminen kasvattaa palvelutarvetta ennennäkemättömällä vauhdilla. Muutosneuvottelut ovat käynnissä miltei kaikkialla, ja paine kohdistuu myös omaishoidon tukeen, vaikka juuri omaishoitajien työ on yksi vanhus- ja vammaispalvelujen kulmakivistä.

Hallitus on tunnistanut omaishoidon merkityksen: vuodesta 2026 alkaen omaishoidon alimman palkkiotason korottamiseen ja perhehoitajien aseman vahvistamiseen on varattu 16 miljoonaa euroa. Lisäksi on luvassa kansallinen ohjeistus omaishoidon tuen myöntämisperusteista ja selvitys tuen yhtenäistämisestä – mahdollisesti jopa sen siirtämisestä Kelan maksettavaksi.

Huomionarvoinen on myös puoliväliriihen kirjaus palvelusetelien käytön edistämisestä. Vaikka tavoite liittynee ensisijaisesti omalääkärimallin valinnanvapauskokeiluun, on syytä tarkastella myös omaishoitajille suunnattuja palveluseteleitä, erityisesti nyt, kun niiden valikoima on monilla alueilla supistunut hyvinvointialueuudistuksen myötä.

Palvelusetelit – mahdollisuus vai menetetty etuus?

Tällä hetkellä omaishoidon palveluseteleitä on käytössä 16 hyvinvointialueella. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ja Pohjanmaalla palvelusetelit mahdollistavat monipuolisia ja nopeasti saatavia palveluja, kuten kotihoitoa tai lyhytaikaista hoivaa. Toisaalla, Etelä-Savossa ja Päijät-Hämeessä, palvelusetelit rajoittuvat yksittäisiin tukipalveluihin, kuten ateriapalveluihin, eivätkä ne kata laajempaa hoivatarvetta.

Alueilla, joissa palvelusetelit tukevat omaishoitajien lakisääteisten vapaiden järjestämistä (esim. Etelä-Karjalassa, Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa), on havaittu positiivisia vaikutuksia omaishoitajien jaksamiseen. Silti noin puolet omaishoitajista ei käytä lakisääteisiä vapaapäiviään, kuten THL:n kesällä 2024 tekemä kysely osoittaa.

Säästötoimi vai palvelun mahdollistaja?

Monilla alueilla palvelusetelit nähdään osana säästötoimia. Niistä jopa luovutaan, jotta palvelutuotanto pysyisi tiukemmin omissa käsissä. Esimerkiksi Satakunnassa ostopalvelujen käyttöä on supistettu minimiin, mikä rajoittaa omaishoitajien mahdollisuuksia valita kotiin tarvitsemiaan palveluja. Samaan aikaan omaishoitajat toivovat palveluseteleitä juuri vapaittensa järjestämisen välineeksi. Miten tähän tarpeeseen vastataan?

Tarvitaan joustavuutta ja kuulemista

Hyvinvointialueiden päättäjien on syytä tarkastella budjettia myös omaishoitajien näkökulmasta. Voisiko osa omaishoidon tuesta olla palveluseteleinä maksettavaa tukea? Lakisääteiset vapaat ovat omaishoitajien keskuudessa tärkein jaksamisen tukimuoto, ja vapaiden järjestämiseen tarvitaan joustavuutta, tietoa eri vaihtoehdoista, yksilöllisyyttä ja palveluohjausta.

Monilla alueilla on jo käytössä työkaluja, kuten Parasta palvelua -portaali, jonka avulla palveluntuottajia voidaan vertailla. Lisäksi omaishoitajien hyvinvointitarkastuksiin ja palvelutarpeen arviointeihin tulisi sisällyttää kysymys vapaiden käytöstä ja siihen liittyvistä haasteista. Myös ohjausta digitaalisten palvelujen käyttöön tulee tarjota.

Anu Sallinen
Liittohallituksen jäsen