Torstaina 30.10.2025 Helsingin Suomalainen Klubi äänesti jälleen siitä, saavatko naiset liittyä jäseniksi. Tulos: ei vieläkään. Vaikka lähes 70 % jäsenistä kannatti muutosta, tarvittavaa 75 % enemmistöä ei saavutettu.
Olen syntynyt ja kasvanut ympäristössä, perheessä ja maassa, jossa tasa-arvoa on pidetty itsestäänselvyytenä, ainakin monilla elämän osa-alueilla. Siksi on hämmentävää, että vuonna 2025 Suomessa toimii yhä yhdistys, joka sääntöjensä mukaan sulkee naiset ulkopuolelle. Vielä hämmentävämpää on, että tämä sääntö ei ole peräisin perustamisvuodelta 1876, vaan lisättiin vasta 1960-luvulla.
Helsingin Suomalainen Klubi kuvaa itseään aikaansa seuraavaksi ja yhteiskunnan kehityksen mukana uudistuvaksi yhteisöksi. Klubi korostaa avoimuutta, kunnioittavaa vuorovaikutusta ja rakentavaa ilmapiiriä, jossa erilaiset työ- ja elämänkokemukset tuovat uusia virikkeitä ja näkökulmia. Juuri näiden arvojen valossa päätös sulkea naiset jäsenyyden ulkopuolelle näyttäytyy erityisen ristiriitaisena. Miten yhteisö voi samanaikaisesti julistaa avoimuutta ja kunnioitusta, mutta käytännössä rajata jäsenyyden sukupuolen perusteella?
Monet länsimaisen kulttuurin puolustajina esiintyvät, mahdollisesti myös osa sääntöuudistusta vastaan äänestäneistä, kritisoivat usein Lähi-idän kulttuureja siitä, ettei naisilla ole niissä riittäviä oikeuksia. He puhuvat demokratian, länsimaisen sivistyksen ja yksilönvapauksien puolesta. Mutta kun samat arvot ovat vaakalaudalla täällä kotimaassa, he äänestävät naisten oikeuksia vastaan.
Arvostan niitä klubin miesjäseniä, jotka ovat ilmoittaneet eroavansa protestina päätökselle. He osoittavat rohkeutta ja edistyksellisyyttä seistessään tasa-arvon puolella. On kuitenkin surullista, että mitä enemmän edistyksellisiä vaikuttajia klubista eroaa, sitä enemmän sen kuplaan jää tilaa taantumukselliselle kehitykselle.
Näin vaarana on, että tärkeä yhteinen arvokeskustelu naisten asemasta jää yhä harvemman, konservatiivisen miesjoukon käsiin. Tällainen kehitys ei edusta sitä Suomea, jonka tulevaisuutta haluamme rakentaa. Tasa-arvo ei edelleenkään ole valmis. Se vaatii jatkuvaa työtä, rohkeutta ja solidaarisuutta, erityisesti silloin, kun se kohtaa vastarintaa. Siksi naisjärjestöjenkään aika ei ole ohi. Ne tarjoavat tilan, jossa voidaan vahvistaa naisten ääntä ja pitää esillä niitä kysymyksiä, jotka muuten jäävät konservatiivisten rakenteiden varjoon. Kun länsimaisissa demokratioissa tasa-arvo etenee ja rakenteet uudistuvat, vedämme samalla ylemmäs myös niitä yhteiskuntia, joissa naisten asema on edelleen heikko. Jokainen askel eteenpäin täällä voi olla esimerkki ja rohkaisun lähde jossain muualla.
Mia Mironoff
Lahden Kokoomusnaiset ry puheenjohtaja