Share on facebook
Share on whatsapp
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Oppivelvollisuuden pidentämisellä on vaikutusta nuoren elämään

Useita keskusteluita on käyty oppivelvollisuuden pidentämisen ympärillä politiikan eri tasoilla. On syntynyt lähes ideologinen poliittisen läpiviennin tavoite nykyiseltä hallitukselta toteuttaa hallitusohjelmaan kirjattua tavoitetta.  Mitä käytännössä tarkoittaa oppivelvollisuuden pidentäminen? Onko mietitty riittävästi sitä, mitä se tarkoittaa yksilötasosta laajempiin konteksteihin?

Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että kouluvuodet oppivelvollisuudessa pitenevät ja yhä myöhemmin nuori siirtyy toisen asteen koulutukseen. Se on myös yhteiskunnallista vahvaa puuttumista nuorten elämänhallintaan koulutuspoliittisin keinoin. Näillä kahdella muodolla on sekä kannattajansa että vastustajansa.

Mielestäni on nähtävä, että peruskouluissa on paljon osaavia nuoria valmiina jatkamaan opintojaan eteenpäin. Jos lakiuudistus viedään läpi odottavat nuoret ja tuleva työelämä osaavia ihmisiä. Vihdoin valmistumisensa jälkeen nuori on iältään aikuinen ollessaan kolmivuotisessa koulutuksessa. Ei tulevia sukupolvia voi pidättää mahdollisuudesta edetä opinpoluillaan. 

Oppivelvollisuuden pidennystä perustellaan oppilashuollollisilla toimilla. Itse suhtaudun kriittisesti siihen, että oppilas- ja opiskelijahuolto vaatisi näin järeitä toimenpiteitä, jotka koskevat ikäryhmältään kaikkia. Eivät kaikki oppijat tarvitse olla näiden tarpeiden kohteena. Tiedämme, että peruskouluissa on upeita osaavia eri-ikäisiä oppijoita. On paljon merkityksellisempää kohdentaa toimenpiteet niitä todella tarvitseville yksilöllisesti.

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki uudistui vuonna 2013 (L1287/2013). Lain tarkoituksena on tukea ja vahvistaa oppijoita, jotka tukea tarvitsevat. Lait eivät ole huonoja, niitä pitää käyttää tai jos on puutteita, on niitä uudistettava – pikemmin juuri näin. Oppilashuolto koulukohtaisesti kiinnittää huomiota oppilaan hyvän oppimiseen, hyvän psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Sitä toteutetaan sekä koko koulua tukevana monialaisena yhteisöllisenä että yksilökohtaisena oppilashuoltona oppilaiden ja heidän huoltajiensa, opetus-, sosiaali- ja terveystoimen sekä muiden tahojen kanssa. Oppilashuollon toimijat työskentelevät tarvittaessa yhdessä sekä tekevät yhteistyötä muiden lasten ja nuorten palveluja tarjoavien tahojen kanssa.

Laissa on määritelty oppilashuollon tavoitteet, joita ovat mm. edistää oppilaiden oppimista, terveyttä ja hyvinvointia, edistää oppilaiden ja huoltajien osallisuutta, ehkäistä ongelmien syntyä korjaavan työn sijaan edistää koulun ja opiskeluympäristön hyvinvointia, terveellisyyttä ja turvallisuutta, esteettömyyttä, yhteisöllistä toimintaa sekä kodin ja koulun välistä yhteistyötä, turvata varhainen, matalan kynnyksen tuki sitä oppilaille, tukea yksilöä kouluyhteisöä kehittämällä ja tukea opettaja työtä.

Opetuksen järjestäjä vastaa siitä, että oppilashuollon toteuttamista, arviointia ja kehittämistä varten laaditaan koulukohtainen oppilashuoltosuunnitelma. Koulutuksen järjestäjillä on keinoja vahvistaa tukea tarvitsevia oppijoita ja niitä, jotka apua tarvitsevat! Nykyiset keskustelut ovatkin kulminoituneet juuri toimenpiteiden oikealle kohdentamiselle. Oikea kohdentaminen on avainsana vastata edelleen oppilaitoshuollon haasteisiin.

Suurta huolta aiheuttaa myös koulutuskustannusten nousu useille kunnille, jotka jo tämän vaativan kevään jälkeen pohtivat erilaisia selviytymisen keinoja kuntataloudessa. Miten selvitään tulevaisuudessa, kun kaikille oppivelvollisille olisi jatkossa tarjottava maksutta oppimateriaalit ja oppikirjat. Lyhyellä aikavälillä pidennys heikentäisi julkista taloutta ja toisi nyt jo haastavassa tilanteissa oleville kunnille uuden menoerän.

Lisäksi pidennetty oppivelvollisuus toteutuessaan haastaa monia tahoja ei pelkästään nuorta itseään. Yhteiskunta elää ikääntymisen rakenteellisessa muutoksessa ja tiedossa on suuria tarpeita monilla eri ammattialoilla. Koronakevät on osoittanut, miten haavoittuva koulutusjärjestelmä on ja miten paljon tarvitaan tulevaisuudessa osaajia, jotka osallistuvat oppimiseen ja tekevät työtä tulevaisuudessa.

Kaikkina opintojen vaiheissa kannatan tukitoimien kohdentamista yksilöllisesti. Se on järkevää ja perusteltua. En kannata lakia oppivelvollisuudesta, joka kiinnittää sellaisetkin oppijat koulutusjärjestelmän rakenteisiin pidemmäksi aika, jotka eivät sitä tarvitse. Nuorelle tulee antaa mahdollisuus mennä elämässä eteenpäin. Meidän yhteiskunnallamme ei ole varaa oppivelvollisuuden pidentämiseen.

Raili Paavonen

Kokoomusnaisten liittohallituksen jäsen

Jaa tämä

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Share on print
Share on email

Uusimmat kaikissa blogeissamme

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on whatsapp
Share on email
Share on print