30.03.2015
Nuorisotyölakia ollaan uudistamassa. Lakiuudistuksen lähtökohtana on säilyttää vanhasta laista se, mikä toimii ja kohdentaa uudistukset asioihin, joissa kaivataan muutosta. Lähestyn tässä lakiuudistusta kolmen näkökulman kautta. Ensiksi tarkastelen, kuka on nuori nuorisotyössä. Toiseksi pohdin alueellista yhdenvertaisuutta ja sen toteutumismahdollisuuksia nuorisotyössä. Lopuksi kiinnitän huomiota ennalta ehkäisevän työn vs. korjaavan työn painotuksiin.
Lakiuudistuksen yhteydessä on kysytty, kuka on nuori nuorisotyössä ja mikä on nuorisotyön kohdejoukko. Se, miten kysymykseen vastataan vaikuttaa olennaisella tavalla nuorisotyön ja samalla myös nuorisotyötä säätelevän lain sisältöihin.
Nykyinen nuorisolaki määrittelee nuoriksi kaikki alle 29-vuotiaat. Nuorisotyön kohdejoukkoon kuuluviksi luetaan näin myös alle kouluikäiset, 0-6-vuotiaat lapset. Lakiuudistuksen yhteydessä on keskusteltu siitä, pitäisikö ikämääritystä muuttaa. Ikärajojen määrittämiseksi on kysytty nuorilta, ketkä ovat heidän mielestään nuoria. Yleisiä vastauksia ovat olleet 13–18-vuotiaat tai 13–25-vuotiaat.
Itse lähtisin ikämäärityksissä toiminnasta. Ketkä osallistuvat nuorisotoimen järjestämään toimintaan ja keille toiminta on suunnattu. Nuorisotyö vastaa monissa kunnissa koululaisten iltapäiväkerhoista ja nuorisotaloilla käyvät 13 vuotta täyttäneiden ohella myös 7-12-vuotiaat alakoululaiset. Erilaisiin nuorisotapahtumiin puolestaan osallistuu myös 18 vuotta täyttäneitä. Nuorisotyön kohdejoukon ulottaminen 18–25-vuotiaisiin on myös kansainvälinen yhteistyö huomioiden perusteltua. Alle kouluikäisiin suunnattu lapsi- ja perhetyö sen sijaan ei mielestäni kuulu nuorisotyön tehtäviin.
Yksi lakiuudistuksen tavoitteista on yhdenvertaisten palveluiden tarjoaminen nuorille asuinpaikasta riippumatta. Tavoitteena tämä on tärkeä, mutta samalla helpommin sanottu kuin tehty. Olosuhteet ovat pääkaupunkiseudun metropolialueella kovin erilaiset kuin Lapin selkosilla. Lapissa ja muuallakaan harvemmin asutuilla seuduilla nuorisotaloa tai nuorten työpajaa ei välttämättä löydy lähimailta. Myös nuorisovaltuusto saattaa olla useamman kunnan yhteinen. Harvaan asutuilla alueilla korostuukin kuntien välisen yhteistyön ohella – tai jopa ennen kaikkea – kunnallisen nuorisotyön yhteistyö paikallisten muiden nuorisokasvattajien kanssa.
Lakiuudistuksen yhtenä lähtökohtana on ennaltaehkäisevä työote. Samanaikaisesti kuitenkin keskustellaan etsivästä nuorisotyöstä ja on esitetty myös kysymys, olisiko tarpeen perustaa nuorisotyöhön valtakunnallinen mielenterveystyön kehittämiskeskus. Nuorisotyön tehtävänä ei kuitenkaan ole erityisopetuksen tai terapiapalvelujen tarjoaminen. Sen sijaan olennaista on nuorten kohtaaminen ja heidän näissä kohtaamisissa saamansa psykososiaalinen tuki. Lakiuudistusta valmisteltaessa onkin tärkeää tunnistaa ja tunnustaa se työ, jota nuorisotyössä jo tehdään ja etsiä keinoja ennaltaehkäisevä työn jatkuvuuden varmistamiseen nuorisotyössä.
Anna-Liisa Lämsä, KT, tutkija, tietokirjailija, Kokoomuksen Naisten Liiton liittohallituksen jäsen
Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustajaehdokas Lapin vaalipiirissä
