14.04.2015
Iltasanomat uutisoi taannoin, kuinka eläkeläisten lisääntynyt alkoholin käyttö huolettaa palvelutaloja. Yhä useampi eläkeläinen juo alkoholia, ja erityisesti nuoremmat eläkeläiset juovat suurempia alkoholimääriä. Myös naiset juovat aiempaa enemmän. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen erikoistutkija Anni Vilkon mukaan eläkeläisten lisääntyviin alkoholiongelmiin on varauduttava paremmin. Oikein – aivan varmasti on! Sen lisäksi kannattaa muuttaa muutenkin suunnitelmia tulevaisuuden eläkeläisten suhteen.
Terminologiasta sen verran, että eläkeläinen on noin 65-78v ja vanhuus tulee sitten joskus tämän jälkeen. Vanhuksissa on jo tällä hetkellä huomattavan paljon eroja ja tunnen esimerkiksi eräänkin 88 vuotiaan vanhuksen, joka on kunnoltaan ja asenteiltaan kuin 17vuotias. Hän pitää synttärinsä Helsingin rautatieasemalla tanssien ja samaa tavoittelen minä itsekin. Palvelutaloissa asuu eläkeläisiä ja geriatrisilla vuodeosastoilla vietetään sitten se viimeinen ”500 metriä”.
Maailma muuttuu ja sen mukana myös palveluja tarvitsevat ihmiset. Ihminen kun vanhenee, hän taantuu, eikö vain? Kaikki me olemme nähneet, kun mummimme ja ukkimme haikailevat oman nuoruutensa perään ja hyräilevät kappaleita, joita kuuntelivat nuorina. Mummot kutovat sukkia ja käyttävät huivia, kun hiukset harvenevat. He juovat kahvia kerman kanssa ja heille sotketaan ruoka usein yhdeksi mössöksi, kun hampaat ovat aikalailla menneet ja ehkä tekohampaatkin hävinneet tässä matkan varrella jonnekin palvelukodin kaappien taakse.
Mutta kuulkaa mitä tapahtuu noin vuonna 2025 – 2045, kun 1970 luvun teini tulee vanhaksi ja löytää kotinsa, mahdollisesti pienen yksiön, omilla kalusteilla kalustettuna jostain superkalliista palvelutalosta? Hän on aivan varmasti erilainen eläkeläinen, kuin mitä oli 1930-1940 luvun teini, joka elää vanhuuttaan nyt 2015. Sodan jälkeen oli kunniassaan Olavi Kärki, Brita Koivunen, Tapio Rautavaara, Metrotytöt jne.
Kun minä -70 luvun bilehile, sen sijaan elin Abbasta, CCR:stä, Queenistä, Gary Glitteristä, Baccarasta jne. En kuulu kutojasukupolveen, en liioin ompele. Olen opiskellut riittävästi ja oppinut kriittiseksi analysoijaksi. Olen yhteiskunnallisesti valveutunut. Autan muita. Autoilen ja ymmärrän niiden päälle muutakin kuin värin. Meikkaan, jumppaan ja hiihdän. Verkostoidun ja syön terveellisesti. Viihdyn konserteissa, lätkämatseissa ja käyn kosmetologilla sekä hierojalla aina kun ylimääräistä rahaa on. En juo alkoholia, sillä se lihottaa, raihnastuttaa ja vanhentaa. Minun pitää olla solakka ja nuoren näköinen, että olen kuumaa valuuttaa työmarkkinoilla. Näin on, kun olen noin 56 v. Tiedättekö mitä? Jos selviän tästä kaikesta kunnialla siihen pisteeseen, että olen 78-85 -vuotias ja minut kärrätään jonnekin palvelutaloon tai geriatriselle osastolle, niin en todellakaan halua, että minulle kukaan enää ikinä sanoo, että mitä pitää ja täytyy ja mikä on minulle hyväksi! En halua, että minulle syötetään mitään mössöä. Enkä liioin sitä, että olen samassa vaipassa 8 tuntia ja saan käyttää korkeintaan 3 vaippaa vuorokaudessa, kun joku on näin määritellyt. Tulen olemaan luultavasti kapinallinen mummeli.
Itse asiassa luulen, että minusta tulee sellainen mummeli, joka tahtoo kuunnella aika räväkkää musiikkia Cheekiä, Elastista, Queeniä, Abbaa ja muuta ”jäähallimusaa”. En tahdo tylsää rollaattoria, vaan astetta teknisemmän härpäkkeen, joka on myös esteettisesti kaunis (ihan ilmaisena vinkkinä suunnittelijoille). Syön mitä tahdon ja puolison tai tyttöjen kanssa haluamme nauttia pienet ”hömpsyt” – aina, kun meitä sattuu huvittamaan. Ei varmastikaan joka päivä, mutta itse kyllä päätän siitä. Jos emme pääse itse hakemaan, niin joku ”poika” hakee meille. Vaikka taksilla. En välittäisi ottaa nukahtamislääkkeitä, koska olen nähnyt, kuinka ne turruttavat vanhukset ja edesauttavat luiden murtumisessa. Muutoinkin tahtoisin, että lääkitykseni olisi yhden lääkärin valvonnassa ja söisin ainoastaan ne lääkkeet, jotka oikeasti tarvitsen. Ottaisin mieluummin yömyssyn, kuin pillerin. Päivät haluan olla pystyssä ja vaikka tanssia tai ainakin kuunnella musiikkia.
Tämä on realistinen arvio siitä, miksi tämä tulee muuttumaan – ainakin ideaalitilanteessa. Olen itse yhdeltä koulutukseltani sairaanhoitaja ja työskennellyt myös vanhustenpalvelutalossa sekä geriatrisella osastolla. Minulla on hyvä tuntuma, kuinka siellä asiat sujuvat. Henkilökunta tekee parhaansa ja lähes aina on niin, että resurssipula on käsin kosketeltava, yksikertaisesti ei vain ole mahdollista ottaa jokaista toivomusta aina huomioon. Sen vuoksi tulevaisuudessa me olemme kotona niin pitkään kuin mahdollista ja vielä sen jälkeenkin. Palvelut tuodaan kotiin ja koti muutetaan sellaiseksi, että siellä voi kuunnella musiikkia niin kovaa, kuin järjestyssäännöt sallivat. Kun se viimeinen 500 metriä sitten koittaa, sillä ei ole enää kovin paljon merkitystä, onko ruoka liian suolaista ja nostaako se verenpaineeni. Luultavasti suurin osa meistä toivoo, että siinä vaiheessa olisi pikajuoksijan geenit.
Anne Knaster
MBA, toiminnanjohtaja
www.anneknaster.fi
Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustaja Uudenmaan vaalipiirissä.
