20.05.2014
Alle kuukausi sitten tapasin kadulla huonovointisen naisen, joka kysyi hädissään, miten löytäisi kotiinsa. Saatoin naisen kotiin ja kävellessä ihmettelin, miksi nainen kävelee niin huterasti ja hitaasti. ”Minut raiskattiin ja hakattiin eilen”, vastasi nainen. ”Eilen oli syntymäpäiväni, ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin” kertoi nainen surullisena. Kysyin pitäisikö meidän mennä yhdessä poliisille tekemään asiasta rikosilmoitus, mutta nainen ilmaisi vahvasti, ettei siitä ole mitään hyötyä.
Tämä on yksi niistä monista tarinoista, joita olen kuullut ja nähnyt. Luulemme, että Suomi on yksi Euroopan ja koko maailman turvallisimpia maita asua. ”Meillä on täällä kaikki niin hyvin”, kuulen usein sanottavan. Väärin! Tuore EU-tutkimus kertoo, että 28 Euroopan unionin jäsenmaasta Suomessa naisia enemmän väkivaltaa kohtaavat vain Tanskassa asuvat naiset. Suomalaisista naisista 47 prosenttia on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen. On syytä kiinnittää huomiota siihen, ettei tutkimus edes ota huomioon alle 15-vuotiaiden kokemuksia.
Naisiin kohdistuvasta väkivallasta, hyväksikäytöstä ja syrjinnästä keskustellessa pienemmällä kokoonpanolla, olen lähes aina saanut kuulla joko keskustelukumppaneiden omia henkilökohtaisia tai sitten heidän lähipiirissä olevien ihmisten kokemuksia. Naisiin kohdistuva epäoikeudenmukainen käytös ei ole saanut paljoa palstatilaa, mutta se ei silti tarkoita, etteikö sitä tapahtuisi paljon. Me varmasti kaikki muistamme hetki sitten uutisoidun 16-vuotiaan tytön traagisen kohtalon, kun hänet pakotettiin useisiin satoihin seksuaalisiin kanssakäymisiin tuntemattomien miesten kanssa. Tapaus herätti suomalaisissa vihaa ja halun saada tyttöä kaupanneille miehillä vahvemmat rangaistukset. Silti mietin, miten ja miksi ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kärkimaassa tapahtuu rikollisuutta, josta ei uutisoida kovinkaan paljoa ja jonka kitkemiseksi ei tehdä tarpeeksi töitä.
Kaikki väkivalta niin naisia kuin myös miehiä kohtaan on saatava loppumaan. En pyri vain edistämään naisten oikeuksia turvallisuuteen. On syytä kuitenkin muistuttaa, että naisten kohtaaman väkivallan aiheuttajina on pääasiassa miehet, väkivalta on siis sukupuoleen perustuvaa. Tarkoituksenani ei ole tällä syyllistää ketään, vaan toivon, että jokainen mies voisi kuvitella näiden 47 prosentin joukkoon esimerkiksi oman tyttärensä tai vaimonsa. Ehkä tätä kauttanaisten oikeuksista puhuminen ei ole vain jotain, mitä naiset voivat tehdä tai mikä kuuluu naisten hoidettavaksi. Me tarvitsemme myös miehiä, jotka ovat valmiita tunnustamaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja hyväksikäytön surullisen nykytilanteen. Tämä on asia, joka koskettaa meitä kaikkia, sukupuolesta huolimatta.
Kyse on siitä haluammeko rakentaa ja edistää sellaista Eurooppaa, jossa jokainen ihminen voi sukupuolestaan, iästään, vakaumuksestaan ja vammaisuudestaan huolimatta elää ihmisarvoista elämää. Olemmeko mehalukkaita luomaan sellaisen Euroopan, jossa myös naiset voivat elää ihmisarvoista ja turvallista elämää. Kun lisäämme tietoisuutta asiasta tutkimusten, puheiden ja päätöksenteon kautta, saamme muutosta aikaiseksi ja sitä kautta naisille paremman paikan asua ja elää.
Saatettuani naisen turvallisesti kotiin, nousivat kyyneleet silmiini. En voinut olla miettimättä, miltä naisesta mahtoi tuntua näin piinaavan yön jälkeen. Olisin toivonut naiselle paljon parempaa syntymäpäivälahjaa kuin hyväksikäytön ja pahoinpitelyn. Toivon, että voimme olla edistämässä nyt ja tulevaisuudessa jokaiselle naiselle niin syntymäpäivänä kuin myös ympärivuoden enemmän syitä hymyyn kuin itkuun.
Carolina Nystén
