15.09.2020
Vielä kymmenisen vuotta sitten demokratiakehitys näytti myönteiseltä. Esimerkiksi Pohjoismaissa demokratiaa ehdittiin jo pitää sen verran itsestäänselvyytenä, ettei sen suuntaa juuri tullut ajateltua. Suomen kaltaisessa sivistyneessä hyvinvointivaltiossa saattoi hyvinkin erehtyä ajattelemaan, että demokratian vahvistuminen ja kehittyminen on vääjäämätöntä.
Edustuksellinen demokratia ei tietenkään ole täydellinen päätöksentekojärjestelmä, mutta kansanvaltaan perustuvaa valtiojärjestelmää parempaa ja oikeudenmukaisempaa valtiojärjestystä ei tiettävästi ole keksitty. Nyt demokratiaa haastetaan monesta suunnasta ja kaikkialla maailmassa.
Epäluottamus politiikkaa ja poliittisia päättäjiä kohtaan saa kierroksia internetin syövereissä. Puoluetoiminta ei enää innosta entiseen tapaan yhteisten asioiden ääreen ja päätöksenteon maailma vaikuttaa helposti kovalta ja vihamieliseltä. Monet aikamme ilmiöt nakertavat demokratian perusteita.
Varsin läheltä löytyy myös kylmääviä esimerkkejä erittäin epädemokraattisesta kehityksestä. Venäjällä oppositio tekee työtä henkensä uhalla ja Valko-Venäjällä presidentti takertuu väkivallalla valtaan vilpillisen vaalituloksen jälkeen. Demokratian tilasta on hälyttäviä uutisia myös esimerkiksi Unkarista, Puolasta ja Turkista.
Monissa valtioissa demokratia, josta me olemme saaneet nauttia, on edelleen vain kaukainen haave. Nyt demokratia uhkaa ottaa taka-askeleita myös maissa, jossa demokratiakehitys ei aikaisemmin ole herättänyt huolta. Demokratiaa ei voi pitää itsestäänselvyytenä, vaan sitä tulee vaalia, vahvistaa ja jatkuvasti kehittää. Sinä mielessä demokratia on kuin tasa-arvo: se ei tule koskaan valmiiksi vaan tarvitsee aina puolustajia.
Tänään vietetään YK:n kansainvälistä demokratiapäivää. Demokratia perustuu siihen, että jokaisella on mahdollisuus vapaasti ilmaista mielipiteensä ja osallistua yhteiskunnan kehittämiseen. Demokratian merkitystä kehityksellemme ei voi liikaa korostaa ja juuri nyt kehityksen suunnasta on syytä olla huolissaan.
Saara-Sofia
