Harri Kallio: Kaupungit ja kestävä kehitys

”Missä on se konkretia, joka antaa perusteen sanoa, että Suomi on kiertotalouden edelläkävijä?”, kysyy kiertotalouden strategisen ohjelman ohjausryhmän puheenjohtaja Reijo Karhinen. Karhisen mukaan (syksy 2020) kiertotalous näyttäytyy hänelle ylätasoisena ja pirstaleisena keskusteluteemana. Pirstaleiseen teemaan liittyy myös Euroopan komission vuonna 2018 antama huomautus Suomelle laahaavasta menosta jätteiden lajittelun kierrätystavoitteiden saavuttamisessa. Arvion mukaan Suomi on päätynyt samaan joukkoon kuin esimerkiksi Romania, Malta ja Bulgaria. Huomiot liittyivät jatkuviin lainsäädäntömuutoksiin, kehityksen hitauteen ja tehottomuuteen, vastuiden epämääräiseen määrittelyyn sekä hyötyjätteiden keräyksen tehottomuuteen. 

Viimeistä jätelain muutosta on valmisteltu pitkään ja se tullee näillä näkymin eduskunnan käsiteltäväksi keväällä 2021. Esityksen tavoitteena on luoda toimijoille paremmat mahdollisuudet kierrätyksen ja siten myös kiertotalouden mukaisen tavoitteen edistämiseksi. 

Kiertotalouden edellyttämä muutos ei ole joukko temppuja tai erillisiä innovaatioita. Niillä ostetaan korkeintaan hivenen aikaa. Muutos edellyttää systeemistä muutosta ja puheiden sijaan konkreettisia tekoja ja toimia.  Ja, jotta tekeminen ei olisi pirstaleista ja tehotonta, muutos edellyttää kokonaisuuden hahmottamista. Ilman kokonaisuuden hallintaa yksittäiset, hyvää tarkoittavat sekä positiivisilta vaikuttavat teot eivät aina summautuessaan johda ympäristön kannalta myönteiseen lopputulokseen. 

Kiertotalouden systeeminen muutos alkaa konkreettisesta jätehuollosta. Näin hukatut materiaalivirrat saadaan ohjattua aitoon kierrätykseen. Aitoa kierrätystä on kuitenkin vasta materiaalien käyttö raaka-aineena. Niitä jalostavien yritysten investoinnit edellyttävät vakaata ja ennustettavaa toimintaympäristöä. Sen sijaan, että töitä tehtäisiin toimivan konseptin toteuttamiseksi, Suomessa on vuosia kiistelty jätteiden kuljettamisen oikeudesta ja hukattu valtavasti voimavaroja, jotka olisi jo voitu käyttää kaikkien hyödyksi.  Vaihtoehtojen puolustajilla on omasta mielestään hyvät perusteet eikä ratkaisuun ole päästy. Näin on sinänsä hyvänä pidettyä näkökulmaa puolustettaessa ylläpidetty tilannetta, missä vastuut ovat yhä pahemmin pirstaloituneet eikä muutoksen eteen ole voitu tehdä todellisia toimenpiteitä. Vanhasta kiinni pitäminen estää vaikuttavan muutoskehityksen aloittamisen.  Ei pystytä havaitsemaan, että rajoittuneesta näkökulmasta katsoen hyvältä vaikuttava asia ei todellisuudessa johda kehitystä haluttuun suuntaan. Tästä myös Karhinen on ollut huolissaan. Vain kokonaisnäkemys voi antaa ymmärryksen tekojen vaikutuksista. 

Strategiat, tiekartat ja niiden toimeenpanon seuranta ovat kaupunkiorganisaation työkaluja. Kaupunkien päättäjillä on erinomainen mahdollisuus ja iso vastuu hallita kokonaisuuksia. Erityisesti haluan nostaa esille kaupunkien infrastruktuurin. Sitä koskevilla ratkaisuilla yhteisö ottaa vastuuta ja näin keventää kaupunkilaisten ekologista selkäreppua. Kestävä kehitys, ilmastonmuutoksen torjunta ja kiertotalous voidaan ottaa hallintaan energiahuollossa, vesi- ja jätevesihuollossa, jätehuollossa, joukkoliikenteessä, koulutuksessa, kulttuurissa. Myös alueiden käytön suunnittelu ja hankintatoimi ovat vaikutuksiltaan suuria tavoiteltaessa kestävää ja elinvoimaista kaupunkia. Sosiaali- ja terveysalan uudistuksen jälkeen nämä elinvoiman kannalta oleelliset alat tulevat kaupungeissa entistä merkityksellisimmiksi. 

Reijo Karhisen ohjaaman strategisen ohjelman mukaan kiertotalouden läpimurto syntyy innovaatioilla, digitaalisilla ratkaisuilla ja fiksulla sääntelyllä. Toteuttamiseen tarvitaan ohjelman mukaan vastuullisia sijoittajia, yrityksiä ja kuluttajia. Tähän joukkoon on ehdottomasti lisättävä kaupungit, fiksut kuntapäättäjät, neuvotteleva toimintakulttuuri ja vielä ehdottomasti kokonaisuuksien hallinta.  Ei pidä myöskään unohtaa rohkeutta puolustaa muutoksen edellyttämiä päätöksiä.

Harri Kallio 

toimitusjohtaja

Pirkanmaan Jätehuolto Oy