19.05.2014
Euroopan unioni on syntynyt montaa tarkoitusta varten. EU on talousliitto – sen tarkoitus on pitää huolta taloudellisesta kehittymisestämme sekä kilpailukyvystämme muihin maailman alueisiin verrattuna. EU on rauhanliitto – rakensimme unionin toisen maailmansodan raunioille tehdäksemme toiselle lupauksen: Ei enää koskaan. EU on myös arvoyhteisö – tärkeitä arvoja meille kaikille ovat ihmisoikeudet, demokratia ja sananvapaus. Mutta eurooppalaisille vapaa liikkuvuus on tärkeimpiä asioita, joita olemme Euroopan Unionissa pystyneet luomaan. Näen, että kansainvälisyys ja vapaa liikkuvuus on tärkeitä erityisesti kasvun ja työllisyyden kannalta. Siis koko Euroopan ja eurooppalaisten pärjäämisen kannalta.
Suomessa asuvien muiden kuin suomalaisten EU-kansalaisten määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Vuonna 2002 heitä oli lähes 37 000, kolme vuotta sitten jo lähes 70 000. Olemme siis onnistuneet jo monessa. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää. Esimerkiksi, meillä Suomessa sosiaaliturvajärjestelmä perustuu asumiseen, ei työssäkäyntiin. Tämä poikkeaa monen muun maan käytänteistä, ja tulevaisuudessa voikin olla tarvetta pohtia omaa sosiaaliturvajärjestelmäämme suhteessa muihin Euroopan maihin liikkuvuuden parantamiseksi.
Kansainvälisyys ei ole syntynyt, eikä jatka kehittymistään, yhdessä yössä. Meidän on edelleen pidettävä huolta siitä, että Suomi on tulevaisuudessakin houkutteleva maa myös muualta maailmasta katsottuna ihmisille, jotka etsivät kansainvälisiä haasteita. Työvoiman liikkuvuutta parantamalla saadaan parhaat osaajat oikeille paikoille. Korkeaa osaamista on arvostettava. Verotuksen on oltava kilpailukykyistä. Ennakkoluuloisuudesta ulkomaalaisia kohtaan on päästävä eroon. Sitä kuulee puhuttavan ulkomaalaisista, jotka tulisivat Suomeen sosiaaliturvan perässä. Perusteita näille puheille ei ole – muista Euroopan maista tullaan Suomeen tekemään töitä ja luomaan sitä kautta itselle ja perheelle parempaa elämää. Tilastojenkin valossa tiedetään, että sosiaaliturvan väärinkäytöksiä tapahtuu erittäin vähän.
Kansainvälisyydessä ja sen arvostamisessa on mielestäni ennen kaikkea kyse myös asenteista. Paljon voidaan tehdä politiikan voimin, mutta meidän on panostettava myös kansainvälisyyskasvatukseen. Jo peruskoulut voivat tehdä hankkeita esimerkiksi ystävyyskaupunkien kanssa. Lapset ja nuoret voivat päästä tutustumaan erilaisiin kulttuureihin jo varsin varhaisessa vaiheessa. Tässä kysytään aktiivisuutta sekä koulujen henkilökunnalta että esimerkiksi vanhempainyhdistyksiltä. Toisella ja korkea-asteella taas soisin yhä useamman nuorten – vaikka kaikkien! – käyvän opiskelijavaihdossa ulkomailla. Lukioissa ja yliopistoissa vaihtoja tehdään jonkin verran, mutta myös ammatillisella puolella pitäisi herätä siihen, että verkostoituminen ja osaamisen kerryttäminen uusissa ympyröissä on tulevaisuudessa ehdoton voimavara.
Rajat kiinni laittamalla ja omiin poteroihimme kaivautumalla emme pärjää, emmekä ainakaan voita mitään. Uudet innovaatiot syntyvät silloin, kun mahdollistamme erilaisista taustoista tulevien ihmisten kohtaamiset. Siitä taas syntyy entistäkin kilpailukykyisempi Eurooppa.
Liikenne- ja kuntaministeri Henna Virkkunen
