21.03.2024
No siksi, että anti-gender liike ja push back -ilmiö ovat todellinen uhka tasa-arvolle ja yhdenvertaisuudelle globaalisti, mutta myös meillä Suomessa.
Osallistuin 11.-17.3.2024 YK:n CSW68 (United Nations Commission on the Status of Women, UN CSW) kansalaisjärjestöfoorumiin New Yorkissa osana suomalaisten kansalaisjärjestöjen delegaatiota yhteistyössä tasa-arvo- ja sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen vetämän Suomen virallisen delegaation kanssa. Osallistuminen foorumiin oli itselleni toinen kerta. Tehtäväni foruumissa oli 18th International Helvi Sipilä -seminaarin koordinointi, erilaisiin kokouksiin ja tapahtumiin osallistuminen sekä niistä raportointi eri tahoille. Tältä pohjalta avaan hiukan kokemuksiani CSWstä. CSW jakautuu siis viralliseen YK:n jäsenmaiden neuvotteluun ja kansalaisjärjestöfoorumiin. Tässä tekstissä pohdin yleisiä huomioita viikon varrelta, jotka perustuvat kuulemaani, näkemääni ja päässäni reflektoimiini tiedonjyväsiin. Kaikkea en käy läpi, sillä siitä tulisi aivan liian pitkä teksti. Kyseessä ei myöskään ole Suomen virallinen linja, vaan omaa tulkintaani asioista viikon varrelta.
Suomi nähdään maailmalla tasa-arvon mallimaana, vaikka meillä on vakavia ongelmia tasa-arvon kanssa; mm. Suomen ollessa yksi Euroopan vaarallisimmista maista naisille perhe- ja lähisuhdeväkivallan sekä seksuaalisen häirinnän tiimoilta. Tämän lisäksi EIGEn raportin mukaan Suomi on toiseksi segregoitunein maa Euroopassa STEM-aloilla. Tässä siis vain muutama epäkohta mainitakseni. Globaalissa mittakaavassa pärjäämme kuitenkin hyvin; ulkopolitiikkamme on feminististä, vaikka sitä sanaa ei virallisesti käytetäkkään. Yhteistyötä kanssamme arvostetaan, samoin näkemyksiämme. Kuitenkin anti-gender liikehdintä ja push back -ilmiö ovat rantautuneet myös YK:n virallisiin neuvottelupöytiin, ja kädenvääntöä käydään lausuntojen ja päätösten yksittäisistä sanamuodoista. Lähes jokainen tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvä kirjaus halutaan poistaa tai määritellä, kuinka monta kertaa ilmaisua saa käyttää, sillä niiden tulkitaan lähes poikkeuksetta tarkoittavan vain ja ainoastaan sukupuolivähemmistöihin liittyvää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Kuitenkin tasa-arvolla ja yhdenvertaisuudella tarkoitetaan niin paljon muutakin.
Myös puhuttaessa naisten ja tyttöjen oikeuksista, saatetaan käydä suuri vääntö siitä, kuinka monta kertaa asiakirjassa saa mainita sanan “tyttö”. CSW68-foorumin avauspuheessaan YK:n pääsihteeri Antonio Gutterres totesikin, että “emme voi hyväksyä maailmaa, jossa isoäidit näkevät maailman, jossa heidän lapsen lapsillaan on vähemmän oikeuksia, kuin mitä heillä itsellään on ollut.” Guterresin jälkeen avajaisissa puheen piti vielä neljä muuta miestä, ennen kuin oli naisen vuoro päästä puhumaan. Lisähuomiona myös, että YK:n pääsihteerinä ei ole koskaan ollut naista. Helvi Sipilä oli ensimmäinen nainen YK:n apulaispääsihteerinä vuonna 1972, ja hänen vastuullaan oli sosiaalisen kehityksen ja humanitääristen asioiden keskus. Hän myös perusti UNIFEMn eli YK:n Naisten kehitysrahaston. Hänen ansiostaan vuosi 1975 nimitettiin naisten vuodeksi ja samana vuonna hän toimi ensimmäisenä CSW:n pääsihteerinä.
Anti-gender-liikkeet ja push back ilmiönä on vahvistunut voimakkaasti viimeisten vuosien aikana ja niiden vaikutus näkyy myös meillä; siinä miten naisista ja tytöistä puhutaan ja miten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ajavien ihmisoikeuspuolustajien ja -järjestöjen toimintaa vähätellään tai mitätöidään. Säännöllisin väliajoin esiin nouseva keskustelu aborttioikeuden kieltämisestä/rajoittamisesta tai seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta ovat osa tätä ilmiötä, samoin työelämän segregoituminen yhä kiihtyvään tahtiin. Kuitenkin yleisesti ja tutkimustenkin mukaan tiedetään, että talouden kehittyminen ja tasa-arvo kulkevat käsi kädessä. Monet kehittyvät maat argumentoivat, että kehitys ensin, oikeudet vasta sitten, kun on aikaa ja rahaa. Kuitenkin niin tutkimus kuin tilastotkin osoittavat, että tyttöjen ja naisten aseman parantaminen johtaa kohti kestävää kehitystä, joka puolestaan johtaa kohti taloudellista kasvua ja lopulta kasvattaa myös bruttokansantuotetta. Tämä on hyvä pitää meilläkin mielessä ja nostaa tasa-arvo palvelumuotoilun keskiöön, sillä tasa-arvo ei ole keneltäkään pois, vaan se on ihan kaikkien etu. Tarkoitus ei ole viedä miehiltä oikeuksia vaan, että olisimme yhdenvertaisia.
Anti-gender -liikkeet ovat vahvasti organisoituneita ja niillä on paljon rahaa käytettävissä, ja sitä käytetään niin poliitikkoihin, yrityksiin, järjestöihin kuin tavallisiin kansalaisiin vaikuttamiseen sekä avoimesti että piiloagendana. Tähän liittyen disinformaatio ja misinformaatio tänä vapaan tiedon ja tekoälyn aikakautena luovat oivan maaperän push back -ilmiölle. Tilastojen mukaan niin maailmalla, Euroopassa kuin Suomessakin nuoret naiset ja miehet jakautuvat yhä jyrkemmin arvopohjaltaan konservatiiveihin ja liberaaleihin. Sosiaalisen median algoritmien kuplassa disinformaation ja misinformaation rehottaessa anti-gender -liikkeiden on helppo syöttää omaa propagandaansa herkässä kasvuvaiheessa oleville nuorille. Tämä voi ilmentyä viattoman oloisena kommentointina sosiaalisessa mediassa, tai vastaavasti naisvihaa kylvävien suosittujen tubetähtien kanavilla räikeänä naisten esineellistämisenä.
Afganistanissa naiset ja tytöt on käytännössä katsoen pyyhitty pois yhteiskunnasta; tehty näkymättömiksi ja mitättömiksi, pojat ja miehet eivät kunnioita äitejään, isoäitejään, sisaruksiaan tai vaimojaan. Käynnissä on apartheideakin pahempi, maailmanhistorian pahin, ihmisoikeusloukkaus Mahbouba Serajin sanoja lainatakseni. Hän oli pääpuhujana Suomen virallisessa sivutapahtumassa “No poverty eradiction without the empowerment of women and girls – nexr steps for the future of Afganistan.” Hän varoitti myös ilmiön leviämisestä maailmalle, varsinkin, kun maailma ei tee mitään estääkseen naisten pyyhkimisen pois yhteiskunnasta Afganistanissa. Tämä saattaa kuulostaa kaukaiselta, mutta samaa mitätöintiä, vähättelyä ja näkymättömäksi tekemistä tapahtuu myös länsimaissa, Euroopassa ja Suomessa. Tytöttely tai oletus, että naiset keittävät kokouksissa kahvia, ovat osa tätä samaa ilmiötä.
Koska Anti-gender -liikkeet ja push back -ilmiö ovat vahvasti organisoituneita ja käyttävät mm. valmiita diktatuurisia tai kolonalistisia verkostoja, sekä ovat vahvasti rahoitettuja, tulee myös tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön, sekä oikeudenmukaisuuden ja kestävänkehityksen periaatteiden mukaisen toiminnan olla vahvaa ja organiosoitunutta. Suomen pysyvän edustuston pysyvä lähettiläs, Elina Kalkku sanoikin, että nyt tarvitaan ”push back the push back movement” -tyyppistä ajattelua ja toimintaa. Emme voi jäädä laakereillemme lepäilemään ja olettaa, että saavutetut oikeudet ja tasa-arvolähtökohdat ovat pysyviä. Näin ei ole, mikäli pysymme hiljaa emmekä tee mitään estääksemme anti-gender -liikkeiden ja push back -ilmiön leviämistä ja valtaannousua, olemme, tai lapsemme ovat tulevaisuudessa samassa tilanteessa, kuin missä Afganistan on nyt. Anti-gender -aktivistit voivat olla yllättäviäkin tahoja ja toisaalta aivan yhtä yllättäviltä tahoilta saattaa tulla tukea tasa-arvolle ja yhdenvertaisuudelle. Siksi onkin oltava valppaana siinä, keiden kanssa yhteistyötä tekee, eikä kannata olettaa jotakin tahoa toiseksi, vain ennakko-oletuksiin perustuen. Osa YK:n jäsenmaista on esimerkiksi jättänyt jäsenmaksut YK:lle maksamatta, joka aiheuttaa merkittävää vajetta YK:n rahavarantoihin ja siten mahdollisuuksiin toimia. Tämä on hälyttävää nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa. Siksi meitä ruohonjuuritason ihmisoikeuspuolustajia, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden lähettiläitä tarvitaan entistä enemmän. Minna Canthin ja Helvi Sipilän, ynnä muiden tasa-arvon edelläkävijöiden hengessä haastan teidät kaikki puolustamaan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta; älkää olko hiljaa ja antako push back -ilmiön ottaa selkävoittoa, vaan puolustakaamme naisten oikeuksia meillä ja muualla, jotta lapsillamme, tyttärillämme olisi tasavertaisempi ja oikeudenmukaisempi maailma jossa elää!
Suomi on totuttu maailmalla näkemään edelläkävijänä, tasa-arvon mallimaana ja naisten oikeuksien puolustajana, joka ei pelkää nostaa kissaa pöydälle ja puhua suutaan puhtaaksi. Pidetään tämä asema ja puolustetaan myös niitä maita ja niitä naisia jotka eivät voi, saa tai uskalla sitä itse tehdä. Meidän tukemme on heille elintärkeää. Näin sanoi myös Mahbouba Seraj, joka useaan otteeseen kiitti Suomea tuesta aikana, jolloin koko muu maailma hylkäsi Afganistanin. Hän myös lopetti puheensa sanoen, että Afganistanin tilanteesta on alkanut tapahtumien vyöry, jota on vaikea pysäyttää. Sen ensimmäisessä aallossa liitää ilmiö, jossa ihmiset käyttävät todella kovaa kieltä puhuessaan toisilleen ja lietsovat vastakkainasettelua kaikilla elämän osa-alueilla, myös tasa-arvon suhteen. Olkaa siis ystävällisiä toisillenne ja puhukaan kauniisti toisillenne.
Jutta Hartikainen
Kirjoittaja on terveystieteiden tohtori (TtT), Kokoomusnaisten liittohallituksen jäsen, Suomen Naiset, Rauha ja Turvallisuus -verkoston ohjausryhmän jäsen ja Kymenlaakson hyvinvointialueen aluevaltuutettuna.
