20.10.2023
Kaikki stressi ei ole haitallista ja lyhytaikaista stressiä ihminen kestää yleensä paremmin kuin pitkäkestoista. Erilaiset stressaavat tilanteet kuuluvat elämään. Mikä tahansa positiivinen tai negatiivinen muutos arjessamme voi vaikuttaa meihin stressaavasti. Stressitilanteessa elimistö erittää kortisolia eli stressihormonia, jonka alkuperäisenä tarkoituksena on suojella meitä antamalla energiaa stressaavan asian selättämiseen.
Stressiä ei koskaan voi täysin poistaa elimistöstä, eikä se ole tarpeen. Sen tehtävänä on saada ihmisen voimavarat kokonaisvaltaisesti käyttöön, siksi se nostaa vireystilaa ja aktiivista virittäytymistä ottaa haasteita vastaan. Aiemmin stressi nähtiin enimmäkseen kuormittavana ja kielteisenä. Kun tutkittiin enemmän työn voimavaratekijöitä, stressillä havaittiin olevan hyödyllinen tehtävä: Tukeminen haastavissa tilanteissa, tavoitteiden saavuttamisessa ja arjessa selviytymisessä. Stressi parhaimmassa tapauksessa voi saada ihmisen tekemään parhaansa. Puhutaan myönteisestä stressistä.
Pitkittynyt stressi muuttuu haitalliseksi. Pitkittyessään stressi johtaa siihen, että elimistön kyky palautua häiriintyy. Haitallinen jatkuva stressi aiheuttaa monenlaisia oireita ja voi pitkittyessään olla terveydelle vaarallista, se voi tulla esille erilaisina fyysisinä tai psykosomaattisina oireina. Fyysiset oireet voivat ilmentyä esimerkiksi kohonneena verenpaineena, erilaisina kipuina, ruuansulatuselinten toimintahäiriöinä, päänsärkynä tai huimauksena. Nämä toiminnalliset häiriöt ovat kehon tapa kertoa, ettei se ole tyytyväinen sille joko tietoisesti tai tiedostamatta luomaamme ympäristöön. Kuormittava stressi on riski myös psyykkiselle hyvinvoinnille, se voi aiheuttaa mm. ahdistusta ja masennusta sekä se voi johtaa työuupumukseen. Krooninen stressi vaikuttaa tutkimusten mukaan myös muistiin. Se vaikuttaa aivosoluihin niillä alueilla joihin muistimme paikantuu. Joitakin viitteitä on myös siitä, että stressi altistaa muistisairauksille, vaikkakaan esimerkiksi tutkimusten mukaan Alzheimerin taudilla ja stressillä ei löydy voimakasta yhteyttä. Lohdullista on, että jos stressaavassa elämäntilanteessa on ajoittaista aikaa palautumiselle, aivot ovat alttiit toipumaa.
Stressin kokeminen on aina yksilöllistä. Tilanne, joka on toiselle kuormittava ja haasteellinen, voi toiselle jäädä vaille suurempaa huomiota. Se mikä on toiselle stressaavaa voi olla toiselle innostavaa. Taipumus stressaantua ja kokea kuormittavat tilanteet stressaavina on osin perua synnynnäisestä temperamentista ja osin lapsuudesta. Hyväksyvässä ja rakastavassa ilmapiirissä kasvaneet lapset oppivat tutkitusti hallitsemaan stressiä paremmin kuin ankarissa tai jopa väkivaltaisissa oloissa kasvaneet lapset.
Stressiin voi iän ja kokemusten mukaan siedättyä. Kuka tahansa voi myös oppia hallitsemaan stressiä kun oppii tunnistamaan sen merkit löytää hallitsemiseen itselleen sopivat keinot. Mitä varhaisemmassa vaiheessa huomaamme kehossamme pitkittyneen stressin ensimerkit kuten väsymyksen, päänsäryn, vatsavaivat tai lihasjännityksen, sitä nopeammin pystymme yleensä palauttamaan tasapainon.
Liikunta on kuin lepoa aivoille. Liikunnan on myös todettu olevan palauttava tekijä, kun liikkuu säännöllisesti myös stressaantuneena, elimistön aineenvaihdunnalliset haitat ovat pienempiä kuin niillä, jotka eivät liiku.
Liikunnan lisäksi mm. ajanhallinan suunnittelu, puhuminen, erilaiset harrastukset, mindfulness-harjoitukset, kehonhuolto ja itsensä hemmottelu ovat hyviä palauttavia tekijöitä. Jos itselle mielekkäistä aktiviteeteistä tai toiminnoista ei ole apua voi olla yhteydessä työterveyshuoltoon tai hyödyntää psykoterapiaa.
Myönteinen, lyhytaikainen stressi on se mitä haluamme ja pitkäaikainen, krooninen, pitkäaikainen stressi on se mitä vastaan taistelemme.
Stressi on siis hyvä apulainen, mutta huono isäntä.
