18.03.2022
Kulutamme globaalisti 1,5 planeetan verran luonnonvaroja. Jos kaikki kuluttaisivat kuten keskivertoeurooppalainen, tarvitsisimme kolme planeettaa. Kansainvälisen luonnonvarapaneelin mukaan puolet kasvihuonekaasupäästöistä ja yli 90 prosenttia biodiversiteetin menetyksestä ja veden kulutuksen paineesta tulee luonnonvarojen käyttöönotosta ja jalostuksesta.
Meidän on siirryttävä lineaarisesta talousmallista kiertotalouteen. Kyse ei ole vain ympäristönäkökulmasta, vaan taustalla on myös kylmä taloudellinen järki. Luonnonvaroja on rajallisesti ja kestävyyshaaste on valtava. Kilpailu niukentuvista resursseista vain kiihtyy, ja se, joka kykenee tuottamaan vähemmästä enemmän, tulee pärjäämään parhaiten.
Tehtävien ratkaisujen on perustuttava tieteeseen, niiden on oltava ennakoivia ja riittäviä suhteessa haasteen suuruuteen. Yksi tällainen ratkaisu on siirtymä lineaarisesta taloudesta kiertotalouteen.
Kiertotaloudessa materiaali kiertää, eikä jätettä synny. Tuotteet ovat kestäviä, uudelleenkäytettäviä, korjattavia, päivitettäviä ja lopulta kierrätettäviä. Uusiutumattomat materiaalit tulisi pitää mahdollisimman pitkään siinä käytössä, mihin ne on otettu, tai ne tulee saattaa arvokkaampaan tai kestävämpään käyttöön. Kiertoon menevät kallisarvoiset raaka-aineet tulee säilyttää korkeatasoisena kierrosta toiseen, kuten tällä hetkellä panttipullojen kierrätyksessä tehdään. Uusia raaka-aineita tulee käyttää vain, kun tarjolla ei ole kierrätettyjä materiaaleja. Lisäksi tarvitsemme muutosta korvien välissä.
Koska jopa 80 prosenttia tuotteen ympäristövaikutuksista määritetään tuotetta suunniteltaessa, on suunnitteluvaiheeseen kiinnitettävä erityistä huomiota. Meidän on suunniteltava tuotteet ja pakkaukset niin, ettei niistä synny jätettä vaan edelleen kiertävää materiaalia. Toisin sanoen meidän on suunniteltava jäte pois eli “design out waste”.
Euroopan komissio esitteli maaliskuussa 2020 uuden kiertotalouden toimintasuunnitelman, johon parlamentti esitteli kantansa helmikuussa 2021. Komissiolta on odotettavissa tänä vuonna kaksi kiertotalouspakettia. Ensimmäinen näistä sisältää muun muassa kestävän tuotepolitiikan aloitteen ja lainsäädäntöehdotuksen kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä siirtymisessä vihreään talouteen ja ympäristöväitteiden perustelemisesta. Komissio esittelee nämä aloitteet maaliskuun lopussa.
Kuluttajilla on valtaa. Meillä on iso mahdollisuus ja voimavara tehdä omilla kulutusvalinnoillamme ja osana markkinoita paljon. Voimme vaatia kestäviä tuotteita ja ratkaisuita lähikauppoihimme tai lastemme päiväkoteihin.
On kuitenkin muistettava, että pelkkä kierrättäminen ei riitä. Tuotteet pitää suunnitella kestäviksi ja korjattaviksi. Tavoitteena on oltava, että jätettä ei ole.
Kuluttajan pitää olla tarkkana ja tietoa vaikutuksista pitää olla saatavilla. Esimerkiksi digitaalisen tuotepassin avulla voidaan lisätä saatavilla olevaa tietoa. Kuluttajat, yritykset ja viranomaiset saisivat tietoa tuotteiden materiaaleista ja kemikaaleista, niiden ympäristö- ja muista vaikutuksista sekä kestävyydestä, korjattavuudesta ja kierrätettävyydestä. Jotta voimme kitkeä perinteistä ja uudenlaista viherpesua, tarvitsemme sekä lainsäädäntöä että vapaaehtoisia toimia. Muun muassa näihin odotan komission puuttuvan maaliskuun lopussa julkaistavassa paketissa.
Tässä vielä muutamia käytännön vinkkejä arjen kestävämpiin valintoihin:
· osta vain tarpeeseen
· vältä ylipakattuja tuotteita ja komposiittimateriaaleja
· ole yhteydessä kauppiasiin ja tuottajiin pakkausmateriaalin vähentämisestä
· osta kestävää ja pitkäikäistä
· pidennä tuotteiden käyttöikää korjaamalla
Esimerkiksi tekstiilien osalta käyttöiän pidentämisellä on suuri merkitys. Kierrättäminen ei ole ratkaisu, koska nykyään iso osa tekstiilijätteestä menee poltettavaksi. Kirpparit ovat tietysti aina hyvä vaihtoehto käyttöiän pidentämiseksi, mutta niilläkin on rajansa. Kierrossa on vaatteita paljon enemmän kuin tarvitsemme ja koko ajan tuotetaan lisää.
Ajattelun on muututtava niin, että kierrätys tarkoittaa materiaalien suljettua kiertoa, ei jätteenkierrätystä. Jätteitä ei pitäisi olla ollenkaan.
Ps. Olisi kiva nähdä Suomessakin Ruotsin Eskilstunan ReTuna-kierrätyskauppakeskusken kaltaisia paikkoja. Helsingissä taitaakin olla tällainen projekti suunnitteilla.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko EPP
Kokoomusnaisten kunniajäsen
