Kodin opit ja arvot korostuvat

Uusi opetussuunnitelma (Ops2016) on ollut kouluissa käytössä kohta kaksi kuukautta. Vanhempainillat on pidetty ja opsia makusteltu. Vanhemmille nykykoulua on avattu perustelemalla, miksi todistuksen saa vasta keväällä ja miten numeroita ei anneta kuin vasta ennen yläkoulua. On puhuttu koodaamisesta, digiloikasta ja liikkuvan koulun tärkeydestä. On selitetty  ilmiöviikkoja, projekteja  ja monialaisia oppimiskokonaisuuksia itsearviointeineen. Kaikkea tätä ja paljon muuta.

Vanhempien huoli siitä, miten tässä kaikessa kehityksen kelkassa pysyy mukana, kun ei edes tunnista pienen alakoululaisen koulupäivän sisältöjä, saati kaikkea, mitä digimaailma on tuonut tullessaan on aiheellista ja todellista. Lapset tuntuvat monessa asiassa paljon aikuisia taitavammilta.

Huoltajaa lohduttanee tieto, että koulu hoitaa kyllä nämä kaikki ja paljon muutakin. Kodille on varattu tässä kaiken keskellä toinen rooli.

Uuden keskellä korostuu kodin opit ja arvot. Miten tärkeää on ihan perinteiset taidot, elämän perusarvot ja yleissivistys. On totta, että tulevaisuuden taidot ja niiden hallinta myöhemmin työelämässä vaatii kaikkea yllämainittua, mutta ilman hyviä käytöstapoja ja toisen ihmisen ja elämän kunnioittamista, ei kovin pitkälle pötkitä. Vanha viisaus siitä, miten nykyajan ymmärtäminen ja tulevaisuuteen suuntautuva toiminta vaatii pohjakseen historian ymmärrystä ja sivistystä, pätee edelleen.

Se, että luetaan kirjoja lapselle ja ollaan mallina lukevasta aikuisesta, kannustetaan lasta lukemaan kirjoja, opetellaan analysoimaan luettua myös kriittisesti keskustellen, opetellaan ilmaisemaan itseään kirjoittamalla puhumisen ohessa,  käytöstapoja ja toisen ihmisen ja elämän ylipäätään kunnioittamista unohtamatta on merkityksellistä.

Lapset ovat edelleen lapsia, joiden elämä rakentuu varsin yksinkertaisista palikoista.

Riittävä lepo, ravinto, aikuisen läsnäolo ja lapsen tunne siitä, että hänestä välitetään ja hänestä ollaan kiinnostuneita on edelleen tärkeitä, suorastaan välttämättömiä tasapanoisen kehityksen turvaamiseksi.

Hyvä vanhemmuus ei ole salatiedettä eikä vaadi tietoa koodaamisen tai monialaisten oppimiskokonaisuuksien lainalaisuuksista. Annetaan lapsille aikaa ja annetaan tunne, että riittää, on rakas ja tärkeä. Siinä sivussa opetetaan sitä kaikkea muuta, mitä koulussa sitten tuetaan uudella hienolla opsilla. Sillä pääsee jo pitkälle.

Satu Koskinen

Varsinais-Suomen Kokoomusnaisten puheenjohtaja