Kontio: Korkeakoulusta pohja tulevalle

Joku viisas on joskus todennut, että meillä Suomessa on kaksi pääomaa – puu ja pää.  Tähän lyhyeen toteamukseen voidaan yhä pohjata luottamus maamme hyvään tulevaisuuteen.

Suomen koululaitos saa tutkimuksissa toistuvasti loistavia arvosanoja. Samaan aikaan voimme ihmetellä, miksi suomalaiset yliopistot eivät sijoitu kansainvälisessä kilpailussa? Mihin osaaminen valuu oppivelvollisuuden ja korkeakoulun väliltä?

Kokoomuksen rooli pääministeripuolueena näkyy hallitusohjelmassa, jonka  mukaan Suomi tähtää kärkeen niin ammattiosaamisessa, korkeakoulutuksessa kuin tutkimus- , kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa. Opetus- ja kulttuuriministeriön yhtenä painopisteenä on koulutuksen- ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa  vuosille 2011-1016 on kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailun vahvistaminen.

Näiden tavoitteiden toteuttamisessa merkittävä rooli on korkeakoululaitoksella, johon luen kuuluvaksi myös ammattikorkeakoulut. Korkeakoulut pystyvät tuottamaan elinkeinoelämälle niitä kilpailutekijöitä joiden avulla menestytään myös globaaleilla markkinoilla. Nykyinen rahoitusmalli on yksi tapa tuoda elinkeinoelämää ja tutkimusta lähemmäksi toisiaan. Korkeakoulut ovat osa  muuttuvaa ja monimuotoista yhteiskuntaa. Koulutuksen tarjonta muotoutuu tarpeen mukaan ottaen huomioon mm. alue, yksilölliset opintokokonaisuudet ja yritysten tarpeen. Samalla tutkimus tuottaa puolueetonta tietoa uusien innovaatioiden käyttöön. Silloin kun koulutuksen ja tutkimuksen laatu paranee ja tutkimus- ja innovaatio-osaamista pystytään hyödyntämään työ- ja yrityselämässä voidaan puhua koulutuksen vaikuttavuudesta.

Korkeakoulukeskustelussa käydään myös kovaa ”vääntöä” siitä, missä nämä yksiköt fyysisesti sijaitsevat.  Toisaalta halutaan luoda isoja yksiköitä,   joihin voidaan keskittää osaamista.  Tässä järjestelyssä saadaan synergia-etua eri kokonaisuuksien osien yhdistämisestä, tilojen yhteiskäytöstä, sekä tiedetään  monipuolisen ja ison   yksikön olevan houkutteleva vaihtoehto henkilöstön rekrytoinnissa.

Toisaalta taas nähdään näiden laitosten olemassaolon merkitys alueellisesti, joka viittaa siihen, että yksiköiden laajentuminen fyysisesti tuo tulleessaan hyvinvointia laajemmalti. Tämä ei myöskään ole seikka joka voidaan unohtaa. Tässä yhteydessä voi  miettiä, mikä merkitys tällä on opintojen monimuotoistumiseen. Onko opiskelu tulevaisuudessa sidottu paikkaan tai aikaan?

Uudenlaiset ja rajutkin muutokset tulee uskaltaa tehdä. Samalla on säilytettävä ne rakenteet jotka jo nyt näyttävät täyttävän paikkansa osana koko yhteiskuntaa. Enää ei ole aika pitää tutkijaa yksin kammiossaan, vaan tuoda kammio sinne missä siitä saadaan paras hyöty.

Outi Kontio
varapuheenjohtaja
Kokoomuksen Naisten Liitto ry