03.04.2020
Koronavirustartuntojen leviämistä ehkäistään fyysisten kontaktien välttämisellä, mikä on tarkoittanut monille eristäytymistä neljän seinän sisään. Osassa perheitä rajoitustoimenpiteet ovat jo aiheuttaneet ikäviä seurauksia. Hämeen poliisilaitos julkaisi tällä viikolla kotihälytysvertailunsa, jonka mukaan erityisesti lähisuhdeväkivaltaan liittyvien ilmoitusten määrä on noussut maaliskuussa. Nousu on valitettavasti odotettu. Vaikka rajoitustoimia tarvitaan, on yhteiskunnan pyrittävä minimoimaan koteihin lukkiutumisen aiheuttamat negatiiviset lieveilmiöt.
Kriisitilanteen mukanaan tuoma stressi, epävarmuus ja arjen uudelleen järjestäminen tuovat meille kaikille haasteita. Joissakin perheissä ongelmat purkautuvat väkivaltana. Olipa syy mikä tahansa, väkivalta on aina väärin. Kodin tulisi olla turvallinen paikka kaikille. Valitettavasti näin ei aina ole ja silloin yhteiskunnan tulee tarjota apua ja suojaa.
Ilman koronaviruksen mukanaan tuomaa poikkeuksellista tilannettakin lähisuhdeväkivalta on häpeäpilkku suomalaisessa yhteiskunnassa. Läheskään kaikki väkivallan teot eivät tule viranomaisten tietoon, vaan ilmoituksia jätetään tekemättä erilaisista syistä. Uhria saatetaan painostaa, hän ei tunne lainsäädäntöä tarpeeksi hyvin, turvapalvelut eivät ole uhrille tuttuja tai hän saattaa pelätä ilmoituksesta seuraavaa mahdollista kostoa. Tilastojen valossa meidän jokaisen ystäväpiirissä, suvussa tai vähintään työpaikalla on tälläkin hetkellä joku, joka kokee suhteessaan väkivaltaa.
Lähisuhdeväkivaltaan kietoutuu monesti häpeän tunteita. Väkivallan uhri voi hävetä joutumistaan tilanteeseen, omasta puolestaan, kumppanin puolesta, sitä että ulkopuoliset saavat tietää kulissien takaisista tapahtumista. Hävetä ei kuitenkaan koskaan tarvitse. Väkivalta ei ole ikinä uhrin vika ja väkivaltaiseen suhteeseen voi ajautua kuka tahansa.
Siksi lähisuhdeväkivaltaan liittyvää häpeää pitäisi pystyä purkamaan. Jos aihe olisi helpommin lähestyttävissä, uhrit löytäisivät nopeammin apua ja tukea voitaisiin tarjota nopeammin väkivallan tekijällekin. Esimerkiksi omaan lapseen kohdistuva väkivalta saattaa olla vaikea ottaa esille, vaikka tunnistaisi tarvitsevansa apua.
Aihetta on siis tärkeä pitää esillä. Samalla tulee turvata riittävät resurssit erilaisiin tukitoimiin. Se edellyttää etenkin näin poikkeusoloissa merkittäviä lisäpainostuksia esimerkiksi ennaltaehkäisevään työhön, perhepalveluille, auttavien puhelinten ja järjestöjen toimintaedellytyksiin, turvakodeille, poliisille ja lastensuojeluun. Tulee myös huolehtia viranomaisyhteistyön sujuvuudesta: työnjaosta, riittävästä tiedonvälityksestä ja koordinaatiosta viranomaisten kesken.
Väkivalta on väärin. Jos koet tarvitsevasi apua, ethän epäröi olla yhteydessä auttaviin tahoihin. Olemme keränneet alle listan paikoista, joihin apua tarvitseva voi olla yhteydessä matalalla kynnyksellä:
Apua väkivaltaa kokeneille:
Nollalinja
Naisten Linja
Monika-Naiset(maahanmuuttajanaisille)
Raiskauskriisikeskus Tukinainen
Turvakodit
Pääkaupungin turvakoti ry / Lähisuhdeväkivaltatyön yksikkö
Apua väkivallan lopettamiseen:
Maria Akatemia
Lyömätön Linja
Miehen Linja (maahanmuuttajat)
Naisenväkivalta.fi
Pääkaupungin turvakoti ry / Lähisuhdeväkivaltatyön yksikkö
Saara-Sofia Sirén
Kokoomusnaisten puheenjohtaja
kansanedustaja
