31.01.2019
Kävelen hämärässä pitkin hautausmaan käytävää. Suomalainen perinne on jouluaattona muistella rakkaitaan ja viedä kynttilä edesmenneitten haudalle. Pimeässä kynttilöiden valomeri näyttää erityisen kauniilta. Sukupolvien ketju muistuttaa meitä siitä työstä, jolla yhteiskuntamme on rakennettu ennen meitä. Tänä vuonna hautausmaa on minulle erilainen, sillä äitini haudattiin eilen. Monet muistot valtaavat mielen.
Erityisen kiitollinen olen siitä, että äiti sai olla elämänsä loppuun saakka kotona toiveensa mukaisesti. Tämän mahdollisti Kauhavalla alkanut Kotisairaala-toiminta, jonka hyvää hoitoa voi vain kiittää. Kotisairaalahoidossa sairaanhoitajat tuovat avun kotiin. He neuvovat, ohjaavat ja tukevat sekä potilasta että omaisia. Mahdollista on myös laboratorionäytteiden otto, rokotukset ja muut hoitotoimenpiteet, jotka ovat kotona sallittuja. Nopea palvelu omassa kodissa säästää matkakustannuksia ja jonottamisen vaivan. Tämän lisäksi äiti tarvitsi meidän omaisten apua ja turvaa. Saan olla etuoikeutettu, että elämänvaiheeni mahdollisti äidin omaishoidon.
Lähes joka kolmas työikäinen hoivaa, auttaa tai pitää huolta omaisestaan työnsä ohessa. Kokoomuksen ehdottama hoivavapaa parantaisi työssä jaksamista ja vähentäisi laitoshoidon tarvetta. Hoivavapaan malli tulee Ruotsista, jossa työntekijän on mahdollista jäädä hoitamaan sairastunutta läheistään ja saada määräaikaista korvausta sairausvakuutuksesta. Työelämän joustot ja paikallinen sopiminen mahdollistavat rakkaan läheisen hoidon, jos hän tilapäisesti sairastuu ja tarvitsee apua. Tämä on inhimillisen elämän perusehtoja.
Joulu on lasten juhlaa. Iloinen odotus ja jännittynyt salaisuuksien aika täyttää lapsiperheiden arjen. Lapsen asema ja lapsivaikutusten arvioinnit ovat jääneet unohduksiin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Onneksi hallitus on puuttunut tähän kauaskantoiseen epäkohtaan kärkihankkeidensa avulla. Toiveita herättää kansallisen lapsistrategian valmistelu. Tämän tavoitteena on aidosti huolehtia, että lapsen etua vahvistetaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja käydään laajaa yhteiskunnallista keskustelua lapsi- ja perhepolitiikasta.
Kun työvoimatoimistosta ohjataan viiden lapsen yksinhuoltajaäiti kaksivuorotyöhön, jossa työajat vaihtelevat päivittäin, ei ole kyse lapsimyönteisestä yhteiskunnasta. Jos äiti lähtee aamuisin työhön 5.30, tällöin 3- ja 5-vuotiaille tulee olla hoitaja, joka auttaa aamutoimissa, ja myös kolme kouluikäistä tarvitsevat apua kouluunlähdössä. Kun äidin työaika päättyy toisena päivänä 23.30, on kouluikäisten jo oltava nukkumassa. Näennäinen apu, jota yhteiskunta antaa, ei kohdennu välttämättä oikein perheen tarpeisiin. Keskusteluapua tarjotaan helposti ja sitä on kyllä saatavilla. Ongelman ydin on siinä, että äiti joutuu hoitamaan arjen myös näiden keskustelutuokioiden aikana. Auttajaorganisaatiomme koneisto työllistää itse itseään, mutta avun tarvitsija saattaa jäädä vaille apua.
Nämä ovat eläviä esimerkkejä nykypäivän Suomesta. Hallituksen kärkihankkeisiin kuuluva perhekeskusten muodostaminen on hyvä askel oikeaan suuntaan. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää, jotta perheen avuntarpeet tulevat kuulluksi. Tarvitsemme todellakin lapsistrategiaa, jossa yhteiskunta aidosti ottaa huomioon lapsen edun ja kohdentaa avun hänen tarpeisiinsa. Lisäksi tarvitsemme perhemyönteisiä työpaikkoja, jotta perheiden arki sujuisi. Tämä tarkoittaa joustavuutta työpaikoilla ja uusien työaikojen mahdollistamista yhteisesti sopimalla.
Ensi vuonna on monet vaalit, ja tulevat päättäjät toivottavasti perehtyvät yhteiskuntamme kipukohtiin ja niihin moniin mahdollisuuksiin, joilla voimme parantaa jokapäiväistä elämäämme, erityisesti lapsiperheissä.
Nyt on aika nauttia läheistemme seurasta ja lapsen riemusta.
Hyvää joulua kaikille,
Anna-Maija Renko
Kokoomusnaisten liittohallituksen jäsen ja Pohjanmaan Kokoomusnaisten puheenjohtaja
