10.03.2014
Tuhannet lapset ja nuoret kokevat vuosittain vanhempiensa parisuhteen päättymisen. Vanhemmuus ei kuitenkaan pääty avioeroon, vaan vastuu lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan jatkuu erosta huolimatta. Onnellisimmissa tarinoissa valtaosa vanhemmista löytää yhdessä sovun tapaamisista ja lastensa huoltajuusasioista.
Valitettavasti Suomen käräjäoikeuksiin vuosittain päätyvistä ratkottavista noin kahdesta tuhannesta huoltoriidasta yli puolet on raskaita uusintaotteluita, jotka ovat hyvää vauhtia matkalla perheiden kroonistuneiksi konflikteiksi. On selvää että lapsi kärsii vanhempiensa riitelystä, joka voi horjuttaa lapsen kehitystä ja hyvinvointia. Vanhempien oikeudenkäynti usein myös kärjistää vanhempien välistä riitaa, eikä nuijankoputus päätöksineen läheskään aina lopeta vanhempien taistelua vaan johtaa uusintariitoihin. Toisiaan seuraavat oikeudenkäynnit voivat jatkua pahimmillaan useita vuosia, jolloin vanhemmat ovat usein täysin kyvyttömiä sopimaan mistään ilman tuomioistuimen päätöstä.
Huoltajuusoikeudenkäynnit myös kestävät kohtuuttoman pitkään, sillä erilaisten oikeudenkäyntiin liittyvien sosiaalitoimen selvitysten hankkiminen vie useita kuukausia ja suurimpien käräjäoikeuksien ensimmäinen käsittely kestää keskimäärin vuoden. Päätökset joista valitetaan voivat päätyä puolivuotiseen käsittelyyn hovioikeuteen. Tie on sekä lapsille että vanhemmille pitkä; lapset tarvitsevat prosessin aikana usein sekä hoidollista että psyykkistä tukea ja apua, ja myös vanhempien hyvinvointi ja työkyky useimmiten heikentyvät.
On selvää, että meillä Suomessa on tarve kehittää kokonaisvaltaisia eropalveluita sekä vähentää lapsille erosta aiheutuvia haittoja erityisesti pitkittyneissä huoltajuusriidoissa. Vuosi oikeudenkäyntiä lapsen elämästä on pitkä ja korvaamaton aika.
Tuomioistuinsovittelu on ollut mahdollista Suomessa jo vuodesta 2006 lähtien, mutta sitä on tarpeen joiltakin osin uudistaa. Oikeusministeriö käynnisti vuoden 2011 alussa neljässä käräjäoikeudessa ja vuoden 2012 syyskuussa seitsemässä käräjäoikeudessa kokeilun, jossa huoltajuusriitojen tuomioistuinsovittelussa käytetään apuna asiantuntija-avustajia. Follo -malliksi kutsutussa mallissa tuomarin avuksi pöydän ääreen istuvat esimerkiksi eroperhetyöskentelyyn perehtynyt psykologi tai sosiaalityöntekijä yhdessä vanhempien ja toisinaan myös lasten kanssa.
Kokeilusta on saatu tähän mennessä hyviä tuloksia; kahden vuoden aikana vireille otettiin yli 600 asiantuntija-avusteista sovittelua, joista varsinaiseen sovitteluun edenneistä 77 prosentissa saavutettiin joko kokonaissovinto tai osasovinto keskimäärin 2,5 kuukauden kuluessa. Oikeudenkäyntiin verrattuna sovittelu on siis merkittävästi nopeampi ja parempi tapa erimielisyyksien ratkomiseen.
Saatujen kokemusten perusteella hallitus on päätynyt esittämään follo-mallin ottamista käyttöön kaikissa käräjäoikeuksissa. Esitys on parhaillaan lakivaliokunnan käsittelyssä ja saataneen voimaan vielä tämän kevään aikana. Hallituksen eduskunnalle antaman lakiesityksen keskeisimpänä tavoitteena on luoda nopea, tehokas ja ennen kaikkea lapsen etuja toteuttava vaihtoehto oikeudenkäynnille. Esityksessä pureudutaan laadukkaaseen moniammatilliseen yhteistyöhön ja irtaannutaan siiloajattelusta, jossa yhden alan ammattilainen katsoo asiaa vuorollaan omasta näkökulmastaan, ja sen jälkeen toinen omastaan.
Tuomioistuinten näkökulmasta juuri moniammatillisuus on omiaan tehostamaan käsittelyä ja sen laadukkuutta; vanhemmat ovat voineet saada sekä juridista että psyykkistä tukea konfliktin ratkaisemiseksi unohtamatta itse pääasiaa eli lapsen edun mukaisen ratkaisun löytymistä. Sovittelu pureutuu akuuttiin ongelmatilanteeseen, mutta ennaltaehkäistessään kriisien pahenemista ja pitkittyneen riitatilanteen aiheuttamia lapsen kehityksen ja kasvun haittavaikutuksia, samalla se vähentää myös lapsen syrjäytymisen riskiä.
Saatujen kokemusten perusteella Follo –malli vähentää oikeudenkäyntien sekä sosiaalitoimen olosuhdeselvitysten määrää ja sitä kautta tehostaa niiden toimintaa myös taloudellisessa mielessä. Käsittelyn kustannukset jäävät selvästi oikeudenkäyntiä alhaisemmiksi.
Asiantuntija-avusteinen tuomioistuinsovittelu on tarkoitus toteuttaa siten, että käräjäoikeuden hallinnollisen kanslian sijaintikunta vastaisi asiantuntijapalvelujen järjestämisestä, mikä turvaisi oikeuden yhdenvertaiseen sovittelupalveluun asuinpaikasta riippumatta. Vanhemmille asiantuntija-avustajan käyttäminen olisi joka tapauksessa maksutonta, ja ehdotuksen mukaan valtio korvaisi myös kunnille asiantuntijapalveluiden tuottamisen.
Koska kyseessä on perinteisen käräjäoikeuden istunnon korvaava asiantuntija-avusteinen käsittely, on erittäin tärkeää varmistaa ja huomioida ammatillisesti pätevien asiantuntija-avustajien saatavuus. Tasokkaan sovittelun edellytyksenä on asiantuntijoiden kokemus erityisesti eroperheiden kanssa työskentelystä sekä tuntemus lapsen kehityksen eri vaiheista eroprosessissa. Parhaiten asiantuntemus pystytään turvaamaan psykologin, lastenpsykiatrin tai sosiaalityöntekijän koulutuksella.
Lapsen kasvua ja hyvinvointia jo valmiiksi haasteellisessa tilanteessa perheen hajotessa ei saisi altistaa häiriöille vanhempien pitkittyneissä oikeusprosesseissa. Sovittelumenetelmällä aikaansaatu vanhempien välinen sovinto kohentaa ja parantaa selkeästi lapsen hyvinvointia, sillä menetelmä mahdollistaa myös lapsen arkeen liittyvien kysymysten läpikäymisen toisin kuin oikeudenkäynti. Follo-mallin kokeiluvaiheessa havaittiin, että yhdessä tehdyt päätökset tukivat tuomioistuimen ratkaisua kokonaisvaltaisemmin ja paremmin lapsen suhteiden säilymistä kumpaankin vanhempaan.
Vaikka lapsen kuulemista tai mielipiteen selvittämistä pidetään erilaisissa häntä koskevissa asioissa yleisesti erittäin tärkeänä, voi asialla olla myös kääntöpuolensa. On haasteellista löytää yksiselitteistä ohjetta sille, millä tavoin ja missä määrin lasta tulisi prosessin aikana kuulla ja ottaa mukaan keskusteluihin. Esitetty malli ei estä lapsen mielipiteen selvittämistä, vaan jättää tilaa tapauskohtaiselle harkinnalle. Samalla on tärkeää huomioida, mikä on lapsen etu kussakin tilanteessa. Aihe on herkkä, sillä lapsi ei saa kokea joutuvansa vastuuseen ratkaisusta. Toisaalta lapsella tulisi olla mahdollisuus ilmaista näkemyksensä – tai kieltäytyä ilmaisemasta – kaikissa häntä koskevissa asioissa ikänsä ja kehitystasonsa mukaan. Tähän olisi hyvä löytää tavalla tai toisella lapsen etua parhaiten palveleva malli.
Yleisesti ottaen asiantuntija-avusteista tuomioistuinsovittelua voidaan pitää erittäin tervetulleena hankkeena. Vaikka kokeilusta on saatu myönteisiä tuloksia, on tärkeää, että tilannetta seurataan myös pidemmällä aikajänteellä. Useamman vuoden arviointitulosten perusteella on syytä katsoa, tarvitaanko lainsäädäntöön joitakin tarkennuksia.
Kun kehitämme uusia perhe- ja lapsiystävällisiä sovittelumalleja, meidän on syytä huomioida myös monikulttuuriset ja Suomeen muualta tulleet perheet. Yhä monikulttuurisemmassa Suomessa ja yhteiskunnassa kohtaamme entistä enemmän tilanteita, joissa tarvitaan apuna erikoiskielten osaajia. Usein voi olla myös tarpeen huomioida erilaiset uskontoon, kulttuuriin ja kieleen liittyvät taustat, joilla voi olla huomattava vaikutus erityisesti perheitä koskevien asioiden ratkaisemisessa. Ne voivat myös vaikuttaa sujuvan ja luottamuksellisen sovittelutilanteen syntymineen ja sitä kautta lopputulokseen. Haaste on suuri, sillä tulkin välityksellä hoidettu sovittelu jää väistämättä etäisemmäksi. Sovittelussa voidaan käyttää apuna myös vieraan kulttuurin asiantuntijoita, jotka voivat omalta osaltaan auttaa sovintoon pääsyä.
Kokonaisuutena follo -malli luo uusia mahdollisuuksia vaikeiden huoltoriitojen ratkaisemiseksi ja huoltoriitakierteiden katkaisemiseksi. Sovittelumalli säästää tuomioistuinten ja sosiaaliviranomaisten resursseja, mutta ennen kaikkea se auttaa lapsia ja perheitä vaikeissa ero- ja huoltajuuskiistatilanteissa. On kuitenkin huomioitava, että ennen tuomioistuinsovitteluun pääsyä ovat vanhemmat käyneet läpi jo useita muita sovitteluvaiheita ja vain osa kaikkein vaikeimmista riidoista päätyy tuomioistuinsovitteluun.
Vanhempien eropalveluja onkin tarkasteltava ja kehitettävä kokonaisuutena. Perheneuvonnan, lastenvalvojien palveluiden ja perheasioiden sovittelun saatavuuden lisääminen sekä lapsen oikeuksiin pohjaavan lapsen huoltoa koskevan lainsäädännön kehittämisen ovat äärettömän tärkeitä asioita, joiden toimivuudella on tärkeä merkitys vanhempien ja lasten hyvinvointiin erokriisin kohdatessa.
Anne Holmlund
lakivaliokunnan puheenjohtaja
