08.10.2014
Yksinäisyys on yksi aikamme ilmiö ikään katsomatta. Yksin voi olla ison joukon keskellä tai omassa kodissa. Yksinäisyyttä voi kokea ympärivuorokautisessa hoivassa, vaikka ympärillä on niin kanssaihmisiä kuin hoiva-ammattilaisia. Omaishoitajilla on yksinäinen polku taakan kantajina. Yksinäisyyttä kokevat myös lapset ja nuoret. Yksinäisyys on kylmä, äänetön ja loputon. Se voi saada ihmisen tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi ja tarpeettomaksi.
Ulla-Maija Sipolan (ET-lehti 2008) runo ”Unohdettu” konkretisoi ikääntyneen yksinäisen ihmisen tilannetta.
Yksinäinen vanhus
ääressä ikkunan,
näkee tiellä joskus
kiireisen kulkijan.
Tuttu lienee hänen
taivaltaja tuo,
vaan ei vanhukselle
aikaansa hän suo.
Henki tämän ajan
on niin kiireinen,
monen vaeltajan
mukaansa temmaten.
Vanhuksella siellä
yksi toive ois,
jospa tänään vielä
joku tulla vois.
Yksinäisyys voi saapua yllättäen elämänmuutoksissa puolison kuollessa, työpaikan vaihtuessa tai eläkkeelle lähtiessä. Osa ihmisistä valitsee yksinäisyyden. Toisaalta sitä useampi vaipuu vähitellen jopa huomaamattaan yksinäisyyteen. Niina Junttilan tutkimuksen mukaan jopa 20 prosenttia lapsista ja nuorista kärsii vaikeasta yksinäisyydestä.
Yksinäisyys voi ajan myötä sairastuttaa. Yhdysvalloissa tehdyt yksinäisyystutkimukset osoittavat sosiaalisen vuorovaikutuksen ja terveyden välistä vahvaa yhteyttä. Cacioppon (2012) mukaan yksinäisyys on yhtä suuri terveysriski kuin tupakointi ja kolme kertaa vaarallisempi kuin ylipaino. Moni yksinäinen masentuu ja katoaa vielä kauemmaksi muista ihmisistä. Yksinäisyys selittää osaltaan vanhuusiän masennuksen syntyä. Masennus ja alkoholi ovat suomalaisessa yhteiskunnassa yhteydessä – joidenkin yksinäisten ainoa ystävä on viinipullo.
Mitä voimme tehdä yksinäisyyden ja syrjäytymisen estämiseksi? Virkamiesvoimin ei yksinäisyyttä saada poistettua. Vastaus löytyy meistä itsestämme. Yksinäisyyden poistamista voit tehdä joko antamalla tai vastaanottamalla apua. Osaammeko sanoa lapsillemme, että muista ottaa mukaan leikkeihin nurkassa oleva tyttö tai poika? Osaammeko vanhempina kiireemme keskellä nähdä lapsemme yksinäisyyden, ja lähteä etsimään vastausta lapsen yksinäisyyden tuskan poistamiseen? Osaammeko pitää huolta omista läheisistämme? Toisaalta tässä on myös selkeä rooli vapaaehtoistoiminnalla menemällä mukaan esimerkiksi auttaviin puhelimiin tai etsivään vanhustyöhön tai seurustelemaan kerran kuukaudessa laitoshoidossa olevien kanssa.
Päättäjinä voimme olla tukemassa vapaaehtoistyön rakenteiden vahvistamista. Julkisen sektorin on oltava avoin järjestöille: meidän on tuettava kolmannen sektorin vahvistumista. Vapaaehtoistoiminnan tekemiselle ei saa olla esteitä. Lisäksi asumiseen tulee tuoda yhä enemmän erilaisia yhteisöllisiä asumismuotoja.
Tabermannin runo Pieni laulu ihmisestä yksi säkeistö tiivistää yksinäisyyden poistamisen hyvin. ”Ihminen tarvitsee ihmistä, ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen.”
Sanna Lauslahti
kansanedustaja (kok.)
