21.03.2014
Julkinen sektori on ulottanut lonkeronsa liian monille alueille. Kaikkea ei voi virkamiesten toimin tehdä, eikä kaikkea vastuuta voi sälyttää julkiselle sektorille. On aika ottaa muutama askel takaisin kohti yhteiskuntaa, jossa meidän ihmisten vastuu itsestämme ja toisistamme on suurempi – askel kohti yhteistä yhteiskuntaa. Yhteiskuntaa, jossa on enemmän yhteisöllisyyttä ja välittämistä.
Yksi tärkeimmistä tavoista rakentaa osallisuutta ja toisista välittämisen yhteiskuntaa on lisätä vapaaehtoistoimintaa. Vapaaehtoistoimintaa, jota voi tehdä esimerkiksi eri järjestöjen kautta. Auttamista, jota voidaan tehdä PopUp-tyyppisesti vaikka kaveriporukan kanssa yhdessä. Yksinkertaisimmillaan se on avun antamista läheisille tai naapureille esimerkiksi sairaana olevan läheisen kaupassa käyntiä tai kyyditystä. Kysymyksen kautta – mitä sinulle kuuluu, tarvitko apua?
Vapaaehtoistoiminta on vapautettava koko mittaansa. Suomessa on huolehdittava, että meillä on vapaaehtoistoimintaan kannustava lainsäädäntö. Nyt lainsäädäntömme on pirstaleista ja vapaaehtoistoiminnan edellytysten kannalta poissulkevaa, ei mahdollistavaa. Lainsäädäntöä kehitettäessä tulee kartoittaa ja poistaa nykyisen lainsäädännön vapaaehtoistoiminnalle asettamat tarpeettomat rajoitukset ja epäselvyydet. Ennen kaikkea lainsäädännön tulee mahdollistaa vapaaehtoistoiminnalle mahdollisimman suotuisat olosuhteet.
Maamme tarvitsee yhden selkeästi määritellyn tahon, joka vastaa jatkossa vapaaehtoistoiminnan edellytysten luomisesta. Nyt vapaaehtoistoiminta on monen tahon vastuulla – hajautunut pirstaleisesti eri ministeriöihin. Ja kun vastuu on monella, kukaan ei lopulta kanna kokonaisvastuuta. Niillä ministeriöillä, joiden toimialaan asiaan liittyvää lainsäädäntöä kuuluu, on lähinnä vapaaehtoistoimintaa rajoittava näkökulma.
Demokratiapoliittinen selonteossa yhtenä osana on osallistuminen yhdistystoimintaan. ARTTU-tutkimusten mukaan noin 60 prosenttia aikuisista on osallistunut jonkin järjestön toimintaan. Se kertoo siitä, että jo tänään osallistuva yhteiskunta on monen arkea. Osallistuminen nousee esille myös tulevaisuusselonteossa. Siinä todetaan, että kestävän kasvun ja kansalaisten hyvinvoinnin perustana on sivistys, yhteisöllisyys ja osallisuus. Yhteisöllisyys tulee yhteisen tekemisen ja osallistumisen kautta.
Luodaan vapaaehtoistoiminnan kukoistuskausi poistamalla turhat esteet. Luodaan yhteinen yhteiskunta, jossa toisista välittäminen on luonteva osa arkea.
Sanna Lauslahti
kansanedustaja
