13.10.2014

Omaishoitajan tehtävä on raskas ja vaativa. Mahdollisuudet omaan yksityiselämään, vapaa-ajan rentoutumiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen jäävät usein vähäisiksi. Riittävä taloudellinen tuki ja tarpeen mukaiset palvelut hoidettavalle ja omaishoitajalle itselleen ovatkin olennaisen tärkeitä.

Omaishoidon kehittäminen tukee muun muassa vanhuspalvelulain periaatetta kotona asumisesta ja muuttaa palvelurakennetta kotihoitopainotteisemmaksi. Vanhuksen ja muun hoidettavan kannalta omaishoito on inhimillinen vaihtoehto, joka antaa mahdollisuuden kanssakäymiseen tutun omaisen kanssa sekä mahdollisuuden asua omassa kodissa tutussa ympäristössä. Kunnan näkökulmasta omaishoito on taloudellisesti hyvin edullinen vaihtoehto.

Nykyinen omaishoitolaki on melko väljä. Se määrittelee hoitopalkkion alarajan, mutta ei juuri muuta. Eri kunnissa omaishoidon tuelle on vahvistettu erilaiset kriteerit. Lisäksi omaishoidontuki on määrärahasidonnaista. Hoitopalkkion saavalla omaishoitajalla on oikeus kolmeen vapaapäivään kuukaudessa, mutta soveltuvia sijaishoitopaikkoja ei ole aina tarjolla, minkä vuoksi puolet vapaapäivistä on jäänyt käytännössä pitämättä.

Omaishoidolla on huomattava yhteiskunnallinen merkitys laitoshoidon ja tehostetun palveluasumisen korvaajana. Inhimillisyytensä lisäksi omaishoito on kunnille kaikkein halvinta ympärivuorokautista hoitoa, jolla myös hillitään hoitokustannusten kasvua. Kokonaisuudessaan vanhusten, lasten ja vammaisten omaishoitajat säästävät kunnille vuosittain arviolta 1,3 miljardia euroa laitoshoitoon verrattuna.

Kansallista omaishoidon kehittämisohjelmaa valmistellut työryhmä on maaliskuussa 2014 ehdottanut uutta lakia sopimusomaishoidosta. Siihen kirjattaisiin säännökset palkkioista sekä sopimusomaishoidon edellytyksistä, kuten sitovasta ja vaativasta hoidon tarpeesta sekä omaisen soveltuvuudesta ja halukkuudesta omaishoitajaksi.

Omaishoidon kehittämisessä on huomioitava erilaiset ja eri-ikäiset ja eri elämäntilanteessa olevat omaishoitajat. Vielä nykyäänkin mielenterveysomaiset tunnistetaan ja tunnustetaan heikosti omaishoitajiksi, vaikka heidän määränsä kasvaa jatkuvasti. Mielenterveysomaiset sairastuvat usein myös itse mielenterveysongelmiin. Omaishoitajien joukko on kirjava, kun vanhemmat ovat lastensa omaishoitajina, puolisot toistensa ja lapset vanhempiensa. Omaishoidon kehittämisessä onkin otettava laajasti huomioon eri-ikäisten ja eri-ikäiset omaishoitajat. 

Leena Jääskeläinen
Kokoomuksen Naisten Liiton hallituksen jäsen

Jaa sisältö: