06.10.2014
Sähköinen resepti apteekissa ja netissä varattava laboratorioaika ovat esimerkkejä hyvistä sähköisistä palvelumuodoista kansalaisten mielestä. Ne ovat hyviä uudistuksia ja palvelevat asiakasta helpottaen arkista elämää. Tästä huolimatta kunnanvaltuustot ovat lausunnoissaan jopa kriittisiä uuden sote-lain sanamuodoista koskien sähköisiä palveluita. Olen Tornion valtuuston jäsen ja kyseistä asiaa käsiteltiin 29.9.2014 valtuustossa. Tornion kaupunginhallitus oli tehnyt muutoksia ja lisäyksiä päättäen esittää muutetun lausuntoesityksen meille valtuutetuille. Ihmettelin suuresti ääneen valtuustossa sitä asennetta sähköisiin palveluihin, jonka paikallinen hallitus kannanotossaan ilmaisi. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen ohjausryhmän luonnokseen tehtiin mielestäni punakynällä vanhakantaisia muutoksia, jotka nuijittiin eduskunnalle eteenpäin lähetettäviksi.
Sähköiset palvelut sosiaali- ja terveyspuolella ovat tätä päivää ja ne ovat hyvä lisä sekä myös vaihtoehto ns. vanhoille palvelumuodoille. ”Niitä ei pitäisi asettaa vastakkain, vaan lähteä liikkeelle siitä, että palvelu- ja toimintaprosessit avataan ja sen pohjalta mietitään tuotetaanko niitä facetoface, sähköisesti, vai jonkinlaisella yhdistelmällä. Me emme voi unohtaa tai ohittaa sitä, että palveluja on sähköistettävä, muuten perii hukka.”, vastasi minulle Facebookissa työkaverini kun purnasin asiaa töissä valtuuston jälkeisenä aamuna. Halusin jakaa turhautumistani tietämättömyyttä kohtaan työkavereideni kanssa. Meillä pitkien välimatkojen maakunnassa Lapissa koulukentässä olemme tottuneet sähköisiin palveluihin, virtuaaliseen opettamiseen ja huomattu se lisäarvo, joka tulee siitä, että kehitämme etäopetusta ja sähköisiä palveluita. Ammattikorkeakoulukentässä virtuaalisen palvelun mahdollisuus nähdään tulevaisuutena; miten me muuten tavoittaisimme Etelä-Suomen ja jopa ulkomaiden opiskelijoita, jos meillä Lapissa ei olisi tarjolla etä- ja monimuoto-opetusta? Mielestäni koulukentästä voisi ottaa oppia sote-alueen palvelumuotoja suunniteltaessa.
Miten saamme kuntakentän ymmärtämään asian? Miten saamme kunnat kehittämään palveluita ja olemaan uteliaita uuden tekniikan edessä? Milloin esimerkiksi terveyskeskusten ja erva-alueiden sähköiset potilastiedot ovat luettavissa samasta tietokannasta? Milloin kunnat kartoittavat vanhusväestön tietotekniikkataitoja tai – mahdollisuuksia? Milloin vähävarainen saa hankkia sosiaaliavustuksella tietokoneen tai tietokonekurssin?
Sähköisten palveluiden kehittämisessä ei ole kyse palveluiden heikentämisestä, vaan uusien palvelumuotojen kehittämisestä. Luonnollisesti on varmistettava lähipalvelut, facetoface-palvelut sellaisissa tilanteissa, joissa käsipareja tarvitaan ja lääkärin kosketus on tuiki tarpeellinen. Sähköiset- ja mobiilipalvelut tulee kuitenkin nähdä palveluiden lisäämisenä ja oikeana kohdentamisena. Milloin terveysbussi kaartaa syrjäseudulle tavoittamaan palvelua tarvitsevia? On kustannustehokkaampaa viedä terveyttä ja opastusta kylille kuin asiakkaiden tulla kyliltä yksitellen taajamiin jonottamaan terveyskeskuksiin lääkärille.
Raija Lummi
Tornion ja Lapin Kokoomusnaisten puheenjohtaja, Kokoomuksen Naisten Liiton hallituksen jäsen
