24.04.2014
1980-luvun ja 1990-luvun alun YK-vuosinani tunsin kateuden sekaista haikeutta seuratessani EU- kollegoiden tiivistä yhteistyötä. Oli vähän sellainen “noi ei leiki mun kaa“ -olo. Ja ymmärrettävästi, sillä Suomen äänestyskäyttäytyminen esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksissä, joita silloin hoidin, oli vähintäänkin kyseenalaisuudessaan epälooginen. Me äänestimme aina kaikkien sellaisten päätöslauselmien puolesta, joissa tuomittiin oikeistodiktatuurit, mutta pidättäydyimme niistä, joissa tuomittiin vasemmistodiktatuurit.
Aika riensi ja Suomesta tuli yhdessä Ruotsin ja Itävallan kanssa EU-jäsenvaltio. Muistan yhä sen ilon tunteen, minkä tuolloin koin. Olin ulkoministeriössä sanonut ääneen jo ennen kuin sitä sai edes sanoa, että Suomen paikka on historiallisista ja sivistyksellisistäkin syistä Euroopassa. Muistan yhä myös sen tunteen, kun New Delhissä ylpeänä menin elämäni ensimmäiseen EU-päällikkökokoukseen. Ranska oli puheenjohtajamaa, ja Ranskan suurlähettiläs johti kokousta ranskaksi, kuten heidän ohjeidensa mukaan tulee tehdä. Delhissä edustajien ei välttämättä tarvitse osata ranskaa, ja paikalla oli yllättävänkin monta kollegaa, joilla kieli ei ollut hallussa. He yrittivät ensin vaihtaa englannin kieleen, mutta kun se ei onnistunut, he kävelivät kokouksesta ulos. Itse mietin kokouksesta toimistoon mennessäni, että mitäköhän tästä voisi raportoida. Epävirallisesti kieli sitten muuttui englanniksi. Ja pian huomasin, miten paljon enemmän 15 (silloinen jäsenmäärä) päällikköä henkilökuntineen näkee, kuulee, havaitsee ja punnitsee asioita. Raporttieni taso varmaan nousi.
YK:ssa EU-yhteistyö oli tiivistä, mutta usein yhteisen kannan löytyminen oli tuskien takana. Pääsääntöisesti se kuitenkin löytyi, ja silloin EU veti mukaansa ison joukon muita samanmielisiä maita.
Nyt olen ehdolla Euroopan parlamenttiin. Ja koen ehdokkuuteni jatkeeksi aiemmalle työlleni. Olen kokenut ja määrätietoinen neuvottelija, ja yleensä pääsen toivottuun, Suomen kannalta hyvään lopputulokseen. Minulla on myös valmiina laajat verkostot. EU on kuitenkin ollut ulkopolitiikassaan aika näkymätön ja hampaaton ja tyytynyt aika latteisiin lausuntoihin, vaikka monet maat ja maaryhmät ovat toivoneet siltä aktiivisempaa otetta. Ukrainan tilanne on onneksi tuonut EU:n vankasti mukaan käytäviin neuvotteluihin, vaikka Venäjä on yrittänyt nollata EU:n merkitystä.
EU:n tulee olla ulkopolitiikassa vahva toimija. Sen on myös saatava Euroopan talous kuntoon ja velkaantuminen kuriin. Sovituista päätöksistä ei saa lipsua. Vain vahva EU on uskottava toimija. Uuden komission tärkein tehtävä tulee olla EU-alueen talouden kasvun aikaansaaminen. Ja myös valittavan parlamentin tulee kaikessa lainsäädännössä tukea kestävää yritystoimintaa. Turhasta ylisäätelystä ja holhouksesta on luovuttava. On hienoa, että ihmiset ja tavarat kulkevat vapaasti, mutta meidän on vielä saatava palvelut liikkumaan vapaasti ja luotava digitaaliset sisämarkkinat. Vain yritykset luovat työtä, ja työ tuo kasvua.
EU-lainsäädännössä pitää myös huomioida kansalliset erityisolosuhteet ja kaiken lainsäädännön vaikuttavuutta pitää arvioida. Viimeaikaiset tapahtumat EU:n rajoilla ovat viimeistään vakuuttaneet meidät energian omavaraisuuden tarpeellisuudesta. Uusiin ja uusiutuviin energiamuotoihin on nyt satsattava.
Muistetaan, että kaikki työ EU:n eri instituutioissa, mukaan lukien parlamentti, on ihmisten tekemää ja siksi kaikkea voidaan kehittää, uudistaa ja muuttaa. EU on hyvä renki, mutta ei anneta sen tulla isännäksi. Kun Euroopalla menee hyvin, myös Suomella menee hyvin. Sen eteen meidän on nyt työtä tehtävä.
