28.02.2015
Nykyinen yhteiskunnallinen työllisyystilanne asettaa aivan uudenlaisen tarpeen yritysten perustamiselle.
Jos vertaan omaa sisäistä paloani aikanaan yrittäjäksi ryhtymiseen ja sitä miten yhä useampi ihminen lähtee sille tielle tänä päivänä, on ero suuri. Toki edelleen on myös unelmiensa toteuttajia. Itselleni oli melko nuorena jo syntynyt unelma siitä, että haluan perustaa oman liikkeen, ala ei vaan ollut itsestäänselvyys. Se muotoutui lopulta ihan aidon kilpailutilannetarkastelun perusteella. Lahdessa ei ollut muutamiin vuosiin ollut vuoden 1984 alussa lastenvaatteiden erikoisliikettä. Siitä tuli minun alani.
Olin ollut muodin ja vaatetuksen parissa jo ensimmäisessä työharjoittelupaikassani, jossa sain parhaan mahdollisen kasvatuksen ja koulutuksen tulevaan asennoitumiseeni kohti työelämää. Olin työpaikan ihan oma-aloitteisesti hankkinut saadakseni taskurahaa mm. vaatteiden ostamiseen. Kävin lahtelaisessa naistenvaateliikkeessä oppikouluaikanani jokaisen koulupäivän jälkeen ja lauantaipäivien tultua vapaapäiviksi koulusta myös lauantaisin. Näin ollen täysin ummikkona en tekstiili- ja vaatetusalalle kauppiaaksi päätynyt.
Toimisto- ja pankkivirkailijan työjaksojen sekä seitsemän Puolustusministeriötä palvellun vuoden jälkeen se tapahtui. Nippa nappa kolmekymmentä vuotta täytettyäni olin sitten unelmani toteuttanut ja perustanut oman yrityksen, johon palkkasin heti alusta asti ensimmäisen työntekijän hoitamaan sitä kanssani yhdessä. Jälkeenpäin ajatellenkin se oli viisas ratkaisu ja teko. Olen moneen kertaan erilaisissa tilanteissa voinut todistaa, että kun on uskaltanut palkata yhden työntekijän ja siinä valinnassa onnistunut, on huomattavasti helpompaa palkata sitten tarvittaessa toinen, kolmas, neljäs jne. Se on nimittäin lähes ainoa mahdollisuus yrityksen kasvattamiselle. Yksinyrittäjällä tulee aivan varmasti jossain raja vastaan, jos yrittää tehdä kaiken itse ja kasvattaa samalla liikevaihtoa.
Tänä päivänä yrityksen perustaminen on yhä useammin oman työllistymisen keino. Se tuntuu olevan monelle ainoa mahdollisuus voida toteuttaa ammattiaan, kun työpaikkoja ei niin vaan ole tarjolla. Siihen tarvitaan kuitenkin osaamisen lisäksi rohkeutta, sitkeyttä, pienempää vaatimustasoa omasta vapaa-ajasta ja toki onneakin. Asioiden täytyy loksahtaa kohtuudella paikoilleen, jotta yrittämisellä saa itselleen ja perheelleen leipää pöytään. Motivaatio on kelpo apu työssä kuin työssä. Tekee sitä sitten niin sanotusti omaan lukuun tai toisen palkkalistoilla. Yrittämisessä se on lähes välttämättömyys. Ilman sitä on vaikea jaksaa alkuvuosien työpäiviä, epävarmuutta tuloista ja omista tarpeistaan tinkimistä. Sen minkä itse voin myös todistaa pitkään yrittäjänä ja työnantajana toimineena, on opittava antamaan itselleen anteeksi epäonnistumiset. Siinä kun ei juuri muita voi syyttää, jos itse tekee vääriksi osoittautuvia päätöksiä. Syyllinen löytyy silloin peilistä.
Luovuin omasta itse perustamastani yrityksestä 22 vuoden jälkeen. Olin ehtinyt pitää vähittäismyymälää neljällä eri liikepaikalla Lahdessa ja ulkomaantuontiagentuurini myyntikonttoria Helsingissä. Osasyynä luopumiseeni oli kilpailutilanteiden ja sitä kautta kannattavuuden muuttuminen. Toisessa vaakakupissa painoi, että olin lähtenyt pitkän tauon jälkeen mukaan politiikkaan. Entinen oppikouluaikani luokanvalvoja sai houkuteltua minut ensin käyttämään suhteitani ja hankkimaan Lahden Kokoomuksen listoille eri alojen ehdokkaita kunnallisvaaleihin 2000. Lopulta hän sai houkuteltua siihen minut itsenikin ja sillä tiellä ollaan. Mitenkäs se menikään. Kun antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden. Näin minulle todellakin on käynyt. Kokoomus puolueena ja monet lahtelaiset aktiivitoimijat olivat minulle tuttuja jo nuorisovuosilta. Olinhan toiminut reilut kolme vuotta jopa kokopäiväisenä, ja iltaisena, kokoomusnuorten toiminnanohjaajana aikana, jolloin pois lähtiessäni Lahden paikallisyhdistyksessämme oli lähes 600 jäsentä. Moni heistäkin oli ehtinyt näiden omien välivuosieni aikana aikuisiksi, edelleen mukana oleviksi toimijoiksi.
Viime vuosina olen saanut tilaisuuden olla kouluttamassa aikuiskoulutuksen liiketalouden puolella uusille ammattiurille suuntautuvia, joista osa on ollut erikseen räätälöidyllä yrittäjäkurssilla. Olen ihan käytännössä heidän parissaan saanut kuulla ja nähdä kuinka korkea on monelle kynnys rohkaistua, mahdollisesti jo 20 – 30 vuotta ns. vieraanpalveluksessa oltuaan, uskaltautua itsenäiseksi yrittäjäksi. Epävarmuus kuukausituloista askarruttaa ja moni muu turva, joka yrittäjillä on eittämättä heikompi kuin palkansaajalla. Tämä on yksi niistä asioista ja ongelmista mille meidän päättäjien on kyettävä tehdä lainmuutoksilla jotakin. Yrittäjien sosiaali- ja työttömyysturva on saatava samalle tasolle työntekijöiden vastaavien kanssa. Yhtenä ongelmana on tuo ensimmäisen ja toki muidenkin työntekijöiden palkkaamisessa epäonnistumisen pelko. Yhtenä lääkkeenä siihen voidaan pitää koeaikojen pidentämistä ja ylipäätään irtisanomismahdollisuuksien helpottamista. Kuluttajilla on nykyisin kahden, jopa viidenkin vuoden takuu ostamilleen tuotteille. Virheelliseksi osoittautuvasta tuotteesta voi reklamoida kauppaa tai suoraan valmistajaa. Jos yrittäjä huomaa ajan mittaan epäonnistuneensa rekrytoinnissa, tavallaan hankinnassaan, keinot ovat vähissä. Tai ainakaan et irtisanottuasi työntekijän taloudellisista ja toiminnallisista syistä voi heti samaa tehtävää hoitamaan ketään palkata. Oikean työpaikan ja oikean työntekijän kohtaaminen olisi kuitenkin kaikkien etu. Se on osa työn hyvinvointia. Ja hyvin voiva työyhteisö tekee parasta tulosta ja viihtyy työssään.
Pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät jo yli 900 000 ihmistä Suomessa. Niissä on viimeisen kymmenen vuoden aikana tarjottu työpaikka yli 100 000 ihmiselle. Yksinyrittäjänä itsensä työllistää 170 000 henkilöä.
Yksi matalampi kynnys yrittäjämäiseen työllistymiseen on osuuskunta. Lahden seudun yhdeksi työllistymisen keinoksi olen ollut pistämässä sellaisen alulle. Se on viiden vuoden toimimisensa jälkeen tarjonnut itsensä työllistämisen mahdollisuuden nyt jo 165 hengelle. Mutta se olkoon jonkun toisen kirjoituksen aihe myöhemmin.
Yritetään, se on suuri seikkailu, jota kokemusta itseltäni en antaisi millään pois. Se on ollut työhistoriani paras työelämäkokemus, tähän mennessä.
Merja Vahter
kauppias, kouluttaja, HHJ
www.merjavahter.fi
Kirjoittaja on Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas Hämeen vaalipiirissä.
Kokoomusnaiset julkaisee päivittäin 1-2 kokoomuslaisten naisehdokkaiden kirjoittamaa blogikirjoitusta aina 18.4.2015 saakka.
