01.03.2013

Suomessa on joidenkin arvioiden mukaan noin 50 000 15–29 -vuotiasta syrjäytynyttä nuorta, joista opiskelujen ja työvoiman ulkopuolella on reilut 32 000. Nämä nuoret ovat ikään kuin hukkuneet yhteiskuntaamme; heitä ei löydy opiskelijalistoilta, veronmaksajista eikä työttömien työnhakijoiden rekisteristäkään. Heidät on löydettävä pikaisesti. Työttömiä nuoria voidaan ohjata toimiviksi todettujen työllistämistoimenpiteiden piiriin, heitä voidaan tukea, kannustaa ja auttaa elämässään eteenpäin. Hukassa olevien auttaminen on paljon vaikeampaa.

Koulutusta vaille jääminen on nuorelle kohtalokasta. Ammatillisia koulutuspaikkoja näyttäisi riittävän, mikäli aloituspaikkojen määrää tarkasteltaisiin kunkin vuoden peruskoulunsa päättävien ikäluokan koon mukaisesti. Kyseisessä laskutavassa kuitenkin unohdetaan edellisvuosina ilman koulutuspaikkaa jääneet hakijat. Myös nämä nuoret pitää saada opiskelemaan, parantamaan työllistymismahdollisuuksiaan ja kiinni elämään pois syrjäytymisen tieltä.

Puolivälitarkastelussa maamme hallitus linjasi lisää keinoja syrjäytymisen estämiseksi. Seuraavan kolmen viikon aikana selvitetään mahdollisuudet luoda nykyisen oppisopimuskoulutuksen rinnalle nuorille suunnattu joustavampi koulutusta ja työtä yhdistävä malli. Mielestäni ammatilliset koulutuspaikat ovat kuitenkin pääosassa ja opetusministeri Gustafssonin on tarpeen ministeriönsä virkamiesten kanssa pysähtyä tarkastelemaan myös esitettyjä koulutuspaikkaleikkauksia. Yhteiskuntamme tulevaisuuden edellytys on, että jokaiselle nuorelle löytyy sopiva tie työelämään.

Itse syrjäytymisilmiötä ajatellen, keskittyminen 15–29 –vuotiaisiin ei vielä riitä, sillä syrjäytymisen syyt ovat paljon syvemmällä. Nuoren kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin (niin kuin haluaisin asiaa käsiteltävän) ymmärtämiseksi on tunnettava hänen ainutlaatuinen polkunsa mahdollisimman varhaisesta vaiheesta alkaen. Jo kasvun alusta asti on annettava tukea vanhemmille kasvatuskumppanuuden periaatteella.  Tähän tarvitaan meitä kaikkia, sukulaisia, ystäviä ja eri alojen ammattilaisia. Ammattilaisten työstä yksi hyvä esimerkki on Imatran kaupungin lapsiperheille luotu palvelu, hyvinvointineuvola.  Hyvinvointineuvolan ideana on olla perhettä lähellä heti odotuksen alusta asti. Keskustelujen ja tapaamisten myötä hyvinvointineuvola on kykenevä oikealla tavalla tukemaan ja etsimään ratkaisuja mahdollisiin haasteellisiin tilanteisiin jo ongelmia ennaltaehkäisevästi.

Ei siis jätetä ketään yksin, ei lasta, nuorta, eikä aikuista.

Anu Urpalainen
kansanedustaja

Jaa sisältö: