20.04.2021
Kunnilla on merkittävä rooli jokaisen suomalaisen arjessa. Hämmästyttävän usein kuitenkin kuulee ihmisten tuskastelevan maksavansa kuntaveroja täysin turhaan, kun he eivät käytä kunnallisia palveluja. On totta, että kunnallisten palvelujen käyttö vaihtelee elämäntilanteen mukaan. Palvelutarve on suurin elämäntaipaleen alussa ja lopussa, lapsena ja ikäihmisenä. Mutta kunnat tekevät paljon muutakin kuin varhaiskasvatus-, opetus- tai sosiaali- ja terveyspalveluja. Meistä useimmat elävät kuntien kaavoitukseen perustuvilla alueilla, asuvat kuntien rakennuslupiin perustuvissa kiinteistöissä, kulkevat kuntien rakentamilla kaduilla ja juovat kunnallisen vesiverkoston vettä. Korona-aikana ja ylipäänsä vakavasti sairastuessaan lähes jokainen tarvitsee ja saa hoitoa ja hoivaa kuntien ja kuntayhtymien ylläpitämistä sairaaloista. Vapaa-aikana kuljemme kuntien luomilla ja ylläpitämillä virkistysalueilla, ja pääosa kulttuuripalveluista on kuntien tukemaa.
Keskustelu kuntataloudesta pyörii tällä hetkellä koronan ympärillä. Korona vaikuttaa kuntien talouteen heikentävästi, mutta valtion lisääntynyt tuki helpottaa painetta. Tarpeellisenakin koronatuki vääristää kuvaa suomalaisesta kuntakentästä. Monessa pienessä kunnassa tehdään historiallisen hyvä tulosvuosi. Samaan aikaan poikkeuksellisen moni perinteisesti hyvin pärjännyt isompi kaupunki painii uudenlaisessa tilanteessa; karsii palveluita ja velkaantuu.
Vaikeasti hahmottuvan kuvan takana ovat kuitenkin edelleen voimassa aiemmin esillä olleet rakenteelliset ongelmat. Väki vähenee, vanhenee ja keskittyy. Vaikka työttömyys on näyttänyt poikkeusoloissa kasvaneen, on työvoimapula edelleen aivan nurkan takana. Esimerkiksi vanhustenhoivan sitovaa uutta mitoitusta tulee olemaan äärimmäisen vaikea täyttää. Raskasta hoivaa tarvitsevien määrä kasvaa koko ajan, vaikka meidän pitäisi kaikin keinoin hakea keinoja, jotta mahdollisimman moni pystyisi elämään pidempään omassa kodissaan. Ja vaikka lasten määrä vähenee koko ajan, osaavaa pätevää henkilöstöä ei millään riitä avoinna oleviin virkoihin. Kasvukeskuksissa koulujen seinät pullistelevat liian suurista opetusryhmistä, kutistuvissa kunnissa kipuillaan kouluverkon supistamisen kanssa.
Näin kuntavaalien kynnyksellä on luontevaa viitata EU:n komission edellisen puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin tunnettuun aforismiin: kaikki tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta kukaan ei tiedä, miten tulla sen jälkeen uudelleen valituksi. Päätöksentekojärjestelmämme toimi vuosikymmeniä erinomaisesti, kun hyvinvointivaltiota luotiin ja palveluja lisättiin.
Priorisoinnista puhutaan paljon, mutta tehdään vähän. Oikeastaan ainoaa todellista priorisoinnissa tehdään erikoissairaanhoidon hoidontarpeen arvioinnissa, kun potilaita tulvii ovista ja ikkunoista. Me kaikki tiedämme, että sairauksien ennaltaehkäisyyn voisi panostaa selkeästi enemmän ja perusterveydenhuollon huono toimintakyky siirtää ongelmat entistä vakavimpina erikoissairaanhoitoon. Eli siinä, missä jostain pitäisi uskaltaa leikata, olisi viisaasti myös lisättävä resursseja oikeisiin paikkoihin.
Mikäli sote-uudistus hyvinvointialueineen menee maaliin saakka, muuttuu kuntien rooli merkittävällä tavalla. Kunnista tulee vahvoja elinvoiman ja osaamisen alustoja ja mahdollistajia. Ne ovat niitä asioita, joilla Suomen menestys tulevaisuudessa ratkaistaan. Myös ilmastonmuutoksen hallinnan merkittävät käytännön päätökset tehdään kunnissa. Ylipäänsä kunnissa on tarjolla merkityksellistä ja vaikuttavaa työtä sekä luottamushenkilöille että työntekijöille. Kaiken takana on kunta.
Minna Karhunen
Toimitusjohtaja
Kuntaliitto
