19.03.2018
Naisten asema oli vielä 1800-luvulla miehille alisteinen ja avioliittolain mukaan nainen oli aviomiehensä edusmiehisyyden alainen. Lain mukaan aviovaimo ei saanut hallita omaisuuttaan eikä naisille ollut juurikaan tarjolla koulutus- tai uramahdollisuuksia. Tuolloin ajateltiin, että tyttöjen rooli tulevaisuudessa oli äidin rooli eikä koulutukselle siten ollut tarvetta. Naisten ammatteina olivat lähinnä opetus- ja hoiva-alan työt, mutta nekin katsottiin sopivan ensisijaisesti naimattomille naisille. Kuitenkin naisten oikeudet ja feminismi alkoivat nousta hiljalleen esiin ja naisliikkeitä alkoi syntyä. Muutamista itsellisistä, yhteiskunnallisesti ja poliittisesti näkyvistä naisista tuli esikuvia naisliikkeen kannattajille mm. Alexandra Gripenberg ja Hilda Käkikoski. Oikeistolaiset naiset eivät olleet tyytyväisiä naisen asemaan yhteiskunnassa eikä politiikassa. Vaikka oikeistolaiset naiset halusivat edistää naisen asemaa, he eivät kuitenkaan olleet valmiita luopumaan perinteistä.
Naisten yksi merkittävimmistä saavutuksista oli äänioikeuden saaminen naisille vuonna 1906. Suomen naiset käyttivät tuolloin ensimmäisinä maailmassa täysimittaisesti äänioikeuttaan ja vaalikelpoisuuttaan. Naisten äänioikeus oli noussut esiin kansallismielisten naisten keskusteluissa ja toiminnassa jo 1800-luvun loppupuolella. Vuonna 1884 Minna Canth ja tuolloin perustettu Suomen Naisyhdistys olivat vaatineet ainakin osalle naisille äänioikeutta. Äänioikeus on ollut esille valtiopäivillä myös vuosina 1897 ja 1904-1905. Äänioikeutta vaadittiin ensin vain koulutetuille ja varakkaille naisille mikä ei sinänsä ollut yllättävää, koska tuolloin äänioikeus oli vastaavilla miehillä. Äänioikeuden laajentamista epäröitiin ja tuon ajan ajatuksena oli, että valtiollisten oikeuksien käyttämiseen tulisi kypsyä. Suurlakko vahvisti yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden Suomen kansalaisille ja siten myös naisille vuonna 1905-1906.
Kansallisen Kokoomuspuolueen perustamisen jälkeen puolueen naiset kokoontuivat miettimään naisten toiminnan järjestämistä ja 3.2.1919 vahvistettiin Kansallisen Kokoomuspuolueen Naisvaliokunnan säännöt ja järjestölle valittiin hallitus. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Aina Kaila. Vuoden lopussa järjestöllä oli 15 paikallisyhdistystä. Järjestön tarkoitus oli herättää ja elvyttää naisten yhteiskunnallista ja valtiollista harrastusta sekä liittää jäsenet yhteistoimintaan puolueen tarkoitusperien edistämiseksi. Järjestö muutti nimensä vuonna 1925 Kansallisen Kokoomuspuolueen Naisjärjestöjen liitoksi ja myöhemmin vuonna 1951 nimi rekisteröitiin Kokoomuksen Naisten Liitoksi.
Kokoomusnaisten perusarvot ovat säilyneet muuttumattomina: Kokoomusnaisille tärkeintä ovat aina olleet, lapset, perhe ja naisten asema. Kaikki ne poliittiset päätökset, jotka sivuavat ihmisten tavallista arkeSuomessa on ollut edelläkävijyyttä ja inspiroivia esikuvia tasa-arvon ja naisten oikeuksien edistämisessä. Minna Canthin ja tasa-arvon päivä muistuttaa meitä jatkamaan työtä innoittavien esimerkkien tiellä, mahdollisuuksien tasa-arvon puolesta. Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan koko ihmiskunnan kysymys, totesi Minna Canth jo aikoinaan. Tasa-arvo on meidän kaikkien asia vuoden jokaisena päivänä!
Wilhelmiina Kukkamo, Kokoomusnaisten juhlavuositoimikunnan vetäjä ja Kokoomusnaisten varapuheenjohtaja
Kokoomuksen Naisten Liitto täyttää 100 vuotta vuonna 2019. Juhlavuoden kunniaksi Kokoomusnaiset käyvät läpi Suomineidon taivalta 100 vuoden ajalta nostaen esiin naisen asemaa yhteiskunnassa sekä naisille poliittisesti merkittäviä saavutuksia. Suomineidon taival kuvastaa rohkeutta, sitkeyttä, rakkautta ja edelläkävijyyttä, jolla tätä maata on pidetty pystyssä sotien ja rauhan aikana.
