06.03.2015
Sunnuntaina 8.3 vietetään jälleen naisten päivää. Jossain päin maailmaa, kuten entisissä neuvostomaissa päivä on yleinen vapaapäivä, miehet ostavat kaikille tuntemillee naisille kukkia ja skoolataan naisten kunniaksi. Meillä pidetään seminaareja ja puhutaan naisten oikeuksista ja tasa-arvosta.
Olin tällä viikolla muutamissa naisten asioita käsittelevässä tilaisuudessa naisten päivän juhlistamiseksi. Amnestyn vaalipaneelissa puhuttiin lähisuhdeväkivallasta tai paremminkin naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisestä. Äskettäin Suomenkin ratifioima Istanbulin sopimus oli puheenaiheena ja se mitä kaikkea vielä valtion, Suomen vielä tulee tehdä väkivaltaa kohdanneiden naisten auttamisen lisäämiseksi. Paneelin puheenvuoroissa vasemmiston edustajalta sai sen kuvan, että kaikki väkivalta on itse asiassa valtion syytä. Tämä siksi, etteivät resurssit turvakotipaikkojen lisäämiseksi vieläkään riitä. Nyt turvakotipaikkoja on 120, kun niitä suositusten mukaan pitäisi olla 500. Äskettäin kuitenkin juuri hyväksyttiin 3,3 miljoonan euron lisäbudjetti turvataloille, joten jotain valtiokin yrittää tehdä.
On surullista, että osa kansaa joutuu vieläkin hakeutumaan kodeistaan erityisiin heitä varten rakennettuihin suojarakennuksiin, turvaan kanssaihmisiltään. Ja että se on niin ’normaalia’, että valtion rakennettava näille ihmisille erityisiä suojia. Miten absurdilta tuntuisi ajatus, että vaikka me Helsingin paloheinäläiset joutuisimme pelkäämään henkemme edestä aina kun pakilalaiset kömpivät baareista laitamyötäisessä ja keksivät lähteä etsimään meitä kodeistamme, haastamaan riitaa ja uhkailemaan meitä puukoin, nyrkein tai asein. Ja että meitä varten olisi sitten onneksi joitain erityisiä turvataloja. Absurdia, epätodellista. Kuitenkin monet suomalaiset naiset, tytöt ja lapset elävät tällaisessa pelossa jolleivat nyt päivittäin, niin monet viikottain. Vastauksemme heille on turvatalo, pahimman uhan ajaksi.
Onko naisiin kohdistuva väkivalta lisääntynyt? Vai onko siitä nykyään enemmän tietoa, enemmän ilmoituksia? Uuden tiedon mukaan 47% naisista olisi joskus kokenut väkivaltaa, jossain muodossa. Luku on valtava. Aiempi, vuosikymmeniä ja vuosisatoja vanha perinteinen miesvaltainen kulttuuri piti yllä miesten valta-asemaa, jossa naisella oli oma tarkka paikkansa. Sanonta ’nainen pidettävä hellan ja nyrkin välissä’ lausuttiin vielä parikymmentä vuotta sitten jopa vitsinä. Nyt sen kaiku karmaisee. Naisten roolissa suhteessa miehiin mentiin viime vuosina ensin parempaan suuntaan. Tänä päivänä kuitenkin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan perustuva kulttuuri elää ja voi hyvin ainakin meillä Suomessa, samoin kuin liiallisen alkoholinkäytön vaikutus näihin väkivallantekoihin.
Uudempana ilmiönä on internetissä pyörivä yliseksistinen, ja joskus massan voimalla naisia nöyryyttävä ja alistava nettihäirintä, jonka kohteeksi voi joutua pienemmässä mittakaavassa kuka vaan tyttö tai nainen, ja laajemmassa mittakaavassa julkisuuten tuleva naisten oikeuksia ajava henkilö.
Valtiolla on rooli turvakotien ja seksuaalista väkivaltaa kohdanneiden tukipisteiden resursoinnissa ja ylläpidossa, sekä lainsäädännön ajanmukaistamisessa ja tuomioiden aikaansaamisessa. Suurena ongelmana on kuitenkin kulttuurimme ja käytäntämallimme, joiden mukaan naisten lyöminen, seksuaalinen väkivalta tai häirintä ja ahdistelu on vaikka ehkä hieman rikollista niin kuitenkin kohtuullisen tavallista ja jopa normalia. Naisten ja tyttöjen turvallisuus ja hyvinvointi lisääntyisi aivan merkittävästi jos saisimme tätä kulttuuria muutettua, vaikka aluksi edes vähän.
Nina Suomalainen
kansainvälisen politiikan, kriisinhallinnan ja ihmisoikeuksien asiantuntija
Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustajaehdokas Helsingin vaalipiirissä.
Kokoomusnaiset julkaisee Kokoomuksen naisehdokkaiden blogikirjoituksia päivittäin aina 18.4.215 saakka.
