30.06.2023
Kesäkuussa on vietetty perinteiseen tapaan pride-kuukautta, jonka tarkoituksena on puolustaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia sekä juhlistaa ihmisten moninaisuutta. Tänä vuonna pride-kuukausi on kuitenkin saanut mustia pilviä yllensä. Kesäkuun alussa kommandopipoiset miehet hyökkäsivät kohti illanviettäjiä tamperelaisessa sateenkaariyökerhossa. Vain vähän sen jälkeen uutisoitiin, kuinka suomalainen pastori pahoinpideltiin vakavasti pride-tapahtumassa Tallinnassa. Joensuussa ja Lappeenrannassa sateenkaarilippuja on revitty alas.
Nämä tapahtumat ovat osoituksia siitä, miksi yhdenvertaisuustyötä tarvitaan yhä – jopa sitkeämmin kuin aiemmin. Toukokuun lopulla Helsinki Pride rajasi kokoomuksen Helsingin piirin Helsinki Pride -tapahtuman yhteistyökumppaneistaan. Taustalla oli eduskunnan translakia koskenut äänestys, jossa kokoomuksen edustajien äänet jakautuivat niin, että 26 äänesti lain puolesta ja 10 vastaa. Vastakkainasettelun ja poisrajaamisen sijaan meidän on tärkeää miettiä, miten pystymme yhdessä edistämään yhdenvertaisuutta.
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksissa otetut edistysaskeleet uhkaavat vesittyä niitä vastustavan liikehdinnän vuoksi. Tämä on näkynyt Suomessakin entistä radikaalimpina tekoina. Tässä asiassa emme halua olla Yhdysvaltojen tiellä, vaan kehityskulku tulee katkaista alkuunsa.
Meillä poliitikoilla on merkittävä rooli sen suhteen, millaista puhetta normalisoimme sateenkaari-ihmisistä ja millaisiin toimiin ryhdymme heidän asemansa parantamiseksi yhteiskunnassamme. Lainsäädäntöä ja julkisen vallan toimia tarvitaan, mutta vastuuta ei voi kokonaan ulkoistaa päätöksentekijöille. Lopulta yhdenvertaisuuden ja suvaitsevaisuuden puolesta tehtävä työ kuuluu kaikille – ihan jokaiselle meistä.
Jotta sateenkaarivähemmistöjen oikeudet yhteiskunnassamme toteutuvat, tarvitaan myös enemmistö tekemään töitä niiden puolesta. Tarvitaan konkreettisia tekoja, kuten uskallusta puuttua sateenkari-ihmisiin kohdistuvaan häirintään ja vihapuheeseen. Juhlapuheet, pride-liputus ja yhdenvertaisuutta koskevat toimintasuunnitelmat eivät riitä, jos yhteiskunnan asenteita ja rakenteita ei systemaattisesti muuteta. Omien omaksuttujen asenteiden tarkastelu ei aina ole helppoa ja se voi tehdä kipeääkin, mutta vain siten voimme kehittyä yksilöinä ja yhteiskuntana.
Niin kauan, kun yksikin sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin kuuluva joutuu pelkäämään turvallisuutensa puolesta, tarvitsemme sinnikästä yhdenvertaisuustyötä. Tähän työhön tarvitsemme mukaan ihan jokaisen, riippumatta siitä, koskettaako sateenkaarevuus sinua henkilökohtaisesti. Vain yhdessä voimme turvata jokaiselle oikeuden olla olemassa omana itsenään, ilman pelkoa suvaitsemattomuudesta, syrjinnästä ja väkivallasta.
Pihla Keto-Huovinen
Kansanedustaja, Kokoomusnaisten puheenjohtaja
