16.04.2015

Liikunnalla on kiistaton merkitys meidän hyvinvoinnillemme. Asenne liikkumiseen luodaan lapsena ja nuorena. Onkin erityisen tärkeää, että liikkumisen kulttuuriin kasvetaan jo lapsena. Tätä ei voida ulkoistaa kodeista kenellekään muulle.

Liikuntasuositusten mukaan lapsen ja nuoren tulisi liikkua vähintään 1-2 tuntia päivässä. Liikunnalla luodaan pohja harrastamiselle, sosiaalisille taidoille ja terveille elintavoille.  Kuitenkaan yli puolet lapsista ei liiku riittävästi. Tätä ongelmaa ovat heränneet ratkomaan monet tahot, mm. päivähoito ja koulu ja hyvä niin.

Asiasta tehdään kuitenkin aivan liian monimutkaista. Kyse on arkiliikunnan lisäämisestä. Kävellään, pyöräillään ja kelkkaillaan koulumatkoja. Autokyydin tarjoaa aina aikuinen –  harkitse teetkö palveluksen vaiko karhunpalveluksen? Oletko itse valmis kävelemään tai pyöräilemään?  Pidä huoli siitä että lapsesi on ulkona, ulkoleikit kun ovat aina liikunnallisia.

Kun puhutaan harrastuksista puhutaan usein myös rahasta.   Tarjolla on hyvin monipuolisia mahdollisuuksia harrastaa.  Harrastuksiin voidaan sijoittaa suuria summia,  mutta kaikki ei suinkaan ole varustettu valtavalla hintalapulla.  Harrastamisen pitää  olla mahdollista kaikille.  Varusteiden ja välineiden kierrättäminen ei onnistu lapselta, se on vanhempien tehtävä. Vanhempien rooli on muutenkin merkittävä.  Lapsen harrastus vie usein aikaa myös vanhemmilta, ihan niin kuin lapsi yleensäkin. 

Olen vuosia saanut läheltä seurata ja olla jopa mukana lasten aktiivisessa liikuntaharrastuksessa. Koskaan en ole nähnyt lapsensa liikkumiseen kyllästynyttä vanhempaa. Sen sijaan punaposkisten ja terveiden lasten lisäksi hyväntuulisia, toimeliaita ja yhteen hiileen puhaltavia vanhempia.  Väitän, että lastensa harrastuksen myötä ovat myös perheen muut jäsenet saaneet sosiaalisen verkoston ympärilleen.  Win-win!

Outi Kontio
työsuojeluvaltuutettu, KM
Kokomusnaisten varapuheenjohtaja
www.outikontio.fi

Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustajaehdokas Satakunnan vaalipiirissä

Jaa sisältö: