07.05.2022
Tänään vietetään Lapsettomien lauantaita, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomio tahattomaan lapsettomuuteen. Arviolta joka viides pari kohtaa tahattoman lapsettomuuden. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2020 tilastojen mukaan hoitojen määrä on Suomessa kasvanut siten, että 2000-luvun alussa hoitoja annettiin vuositasolla noin 7000-8000 ja vuonna 2018 jo yli 18 000.
Hedelmöityshoidot ovat kuormittavia sekä henkisesti että fyysisesti. Hoitoja läpikäyvien elämän voi sanoa olevan yhtä vuoristorataa, tunteesta toiseen, pettymyksestä iloon, pelosta toivoon. Tällöin mielen hyvinvoinnin tukemisen tulisi olla merkittävä osa hoitopolkua. Lapsettomien yhdistys Simpukka teki vuoden vaihteessa kyselyn, jonka tarkoituksena oli lisätä tietoa siitä, millaisia tuen tarpeita lapsettomuushoitoja läpikäyvillä on ja kuinka psykososiaalinen tuki toteutuu osana hoitopolkua Suomessa.
Kyselyn vastauksista ilmeni, että psykososiaaliselle tuelle on tarve, mutta sitä on tarjolla liian harvoin ja liian vähän. Moni kyselyyn vastaajista koki jääneensä lähes tuetta ja läpikäyneensä lapsettomuushoitoja ilman, että heidän psyykkisestä hyvinvoinnistaan oltaisiin oltu kiinnostuneita tai että siihen olisi tarjottu tukea.
Kyselyyn vastanneista merkittävä osa oli läpikäynyt hoitoja koronapandemian aikana. Eniten kaivattiin keskustelutukea. Psykososiaalisen tuen tarpeen tunnistaminen on myös keskeinen osa lapsettomuushoitoja. Yleisin syy tuen puuttumiseen on kiire. Lapsettomuushoidoissa käyvät kokivat, että henkilökunnan näkyvän kiireen vuoksi aikaa tai tilaa huolien ja tuen tarpeen esittämiselle ei ollut. Vastausten mukaan lapsettomuusklinikat keskittyvät tutkimus- ja hoitokäynneillä lääketieteellisiin toimenpiteisiin, ja psyykkisen tuen tarpeet joko ohitetaan tai jätetään kokonaan huomiotta.
Lapsettomuushoitojen henkinen ja fyysinen kuormitus vaikuttaa myös työelämään ja työssä jaksamiseen. Simpukka ry:n vuonna 2021 julkaistun kyselyn mukaan tahaton lapsettomuus voi myös heikentää työkykyä. Lainsäädäntö ei anna erityistä suojaa lapsettomuushoitoja tarvitsevalle eikä työpaikoilla yleensä ole kirjattuja käytäntöjä, jotka ohjaisivat toimintatapoja työntekijän tarvitessa lapsettomuushoitoja.
Entä, miten työyhteisö ja esihenkilö suhtautuvat työkaverin lapsettomuushoitoihin, jos hän haluaa kertoa niistä julkisesti? Lapsettomuushoidoista kertominen työpaikalla voi olla välttämätöntä hoitojen järjestämiseksi, mutta kertominen on riski, koska tiedon vastaanotosta ei voi olla varma. Monia pelottaa hoitoihin pääsyn järjestymisen lisäksi myös se, vaikuttaako tieto työn jatkumiseen, työssä etenemiseen tai kohteluun. Vaikeiden asioiden käsittely vaatii myös johtamiselta ja esihenkilöltä. Lapsettomuuden psykososiaalisen tuen vaikutusten tunnistaminen myös työelämässä olisi tärkeää, jotta käytäntöjä työkyvyn tukemiseksi voidaan kehittää.
Riikka Jauhiainen
Kirjoittaja on Kokoomusnaisten Helsingin piirin hallituksen jäsen sekä Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n hallituksen jäsen ja aktiivi, viestinnän asiantuntija ja johtamisen väitöskirjatutkija.
Taustalukemiseksi
