26.08.2021
Suomea on vaikea ajatella ilman Itämerta, onhan meillä yhteistä rantaviivaa tuhansia kilometrejä. Moni suomalainen virkistyy, asuu tai saa elantonsa Itämerestä ja sen rannoilta. Etenkin Saaristomeri on Itämeren ehdoton helmi, josta olen itsekin tänä vuonna saanut nauttia perheen kanssa purjehtien, uiden ja kalastellen. Saaristomerestä nauttiminen ympäri vuoden edellyttää kuitenkin sitä, ettei meri tukehdu.
Saaristomeren valuma-alue Lounais-Suomessa on edelleen yksi Itämerta eniten saastuttavista alueista. Aktiivinen suojelutyö on tuottanut tulosta muun muassa Suomenlahdella, mikä antaa toivoa myös Saaristomeren puhtistumiseen. Lisää kohdennettuja toimia kuitenkin tarvitaan. Hallitus teki puoliväliriihessä päätöksen uudesta Saaristomeri-ohjelmasta. Tavoite poistaa Saaristomeren valuma-alue Itämeren pääsaastuttajien joukosta vuoteen 2027 mennessä on erittäin hyvä, mutta työkalupakki tavoitteeseen pääsemiseksi puutteellinen. Ohjelma ei näytä keskittävän toimia ja rahoitusta riittävän vaikuttavasti juuri Saaristomeren valuma-alueelle.
Saaristomeri on se osa Suomen luonnosta, jota meidän ihmisten aiheuttamat muutokset ekosysteemiin eniten rasittavat. Saaristomeren ongelma ovat erityisesti rehevöitymistä aiheuttavat rakenteet, sekä roskat. Roskaantuminen johtuu meidän ihmisten välinpitämättömyydestä, mutta fosfori- ja typpivalumien vähentämiseksi tarvitaan pienien tekojen lisäksi suuria rakenteellisia uudistuksia. Muun muassa viljelijät ovat tehneet paljon työtä ja isoja investointeja maatalouden aiheuttaman vesistökuormitusriskin vähentämiseksi. Viime vaalikaudella loimme 50 miljoonan euron meripaketin, jonka avulla rantapeltojen ravinteita sidotaan nyt kipsin avulla. Se on kuitenkin vain ensiapua.
Vesistö toipuu hitaasti ja siksi tarvitaan paitsi toimia ravinteiden kierron lisäämiseksi ja pitämiseksi pellossa, myös ravinteiden poistamiseksi merestä. Kestävimmät ratkaisut ovat sellaisia, joista hyötyvät niin viljelijät kuin vesistöjen käyttäjät: pelloille levitetään vain sen verran ravinteita kuin kasvit pystyvät hyödyntämään. Rakennekalkkikäsittely parantaa maan rakennetta eli parantaa kasvuolosuhteita ja samalla toimii kipsin tavoin ravinteiden sitojana peltoon. Rakennekalkituksen tukeminen tulisi tuoda kipsikäsittelyn rinnalle sinne, missä siitä on erityistä hyötyä. Lannan tehokas ja järkevä käyttö on avain vesistöjen tilan paranemiseen. Koska lantaa ja sitä myötä ravinteita on kallista kuljettaa paikasta toiseen, tarvitaan kohdennettua tukea ravinteiden kierron edistämiseksi: tuki tulisikin kohdentaa nimenomaan lannan fosforin siirtoon. Kipsikäsittelyn toimet olisi suunnattava Saaristomeren valuma-alueelle sellaisille peltolohkoille, joilla on suurin eroosioherkkyys ja korkeimmat fosforipitoisuudet. Lupaavia menetelmiä ovat myös riittävien suojavyöhykkeiden varmistaminen ja tehokkaasti ravinteita sitovat sieppausvyöhykekasvit. Meidän kannattaa satsata myös tuntuvasti ravinteiden poistamiseen suoraan vesistöistä, jos haluamme nähdä oikeita muutoksia meressä meidän elinaikanamme. Keinoja siihen löytyy, kuten kestävä kalastus ja järviruovikoiden niitto.
Meillä on työkalut vauhdittaa muutosta, jolla pelastamme Itämeren. Tässä̈ asiassa ei saa antaa periksi. Ja onneksi meistä jokainen voi tehdä tekoja Itämeren puolesta: syömällä Itämeren villejä kaloja, viemällä roskat roskikseen, ostamalla ympäristöystävällisiä tuotteita ja kierrättämällä. Haluammehan, että̈ myös meistä seuraavat saavat kesällä nauttia siitä, että̈ mereen voi hypätä vaikka suoraan veneen perästä̈.
Sari Multala
Kokoomuksen kansanedustaja
Vantaa
