Sari Vilén: Tekemisen arvostus ja kiitollisuus kadoksissa

Olen paljon pohtinut miksi poliitikkoja, urheilijoita, päättäjiä, johtohenkilöitä kohtaan osoitetaan avoimesti vihaa? Miksi on vaikea saada ihmisiä mukaan erilaiseen yhteisölliseen toimintaan? Onko kasvatuksessa unohtunut arvostus ja kiitollisuus muiden tekemää työtä kohtaan?

Jääkö kasvattajilla kertomatta lapsille ja nuorille, että esimerkiksi poliitikot ovat pääsääntöisesti ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa ja tukea osaamisellaan tämän yhteiskunnan toimintaa. Suojella tavallisia kansalaisia ja mahdollistaa meille kaikille hyvän omannäköisen elämänpolun yhteiskunnan kantavana voimana. 

Se ei tarkoita sitä, että yhteiskunta maksaa yksilön elämän, tai on syyllinen henkilökohtaiseen pahaan oloon. Mistä ihmiset saavat mielihyvää? 

Yleensä tavallinen henkilö voi hyvin siitä, kun on rakastettu ja tarpeellinen, saa oppia perheen tai yhteisönsä sisällä elämän taidot, joilla pärjää omassa arjessaan; pystyy toimimaan yhteisönsä tarpeellisena osallisena.

Sillä onko kodissa tilaa 20m2 vai 100m2, onko kalliit vai halvat vaatteet ja lelut, ei ole merkitystä, vaan asenteella, jolla kasvatetaan ja lasta arvostetaan. Tuki, kannustus, ikään sopivat vaatimukset, läsnäolo ja innostus tukee lapsen kehitystä. Iva, nauru lapsen yrittämiselle, arvostelu ja väheksyntä ovat pahinta, mitä lapselle voi antaa. Annetaan lasten olla mukana kaikessa arjessa, tehdään yhdessä oppien kodeissa.

Kristinuskossa on hyvä kohta ”ken ei työtä tee, sen ei syömän pidä.” Siellä myös kehoitetaan huolehtimaan heikommistaan. Ja ”älä anna väärää todistusta lähimmäisestä.” Itse en kuulu mihinkään kirkkoon, mutta arvostan monia asioita, joita kirkko mahdollistaa.

Poliitikot ovat usein ensin yhdistysaktiiveja.  Ovat mukana ehdokkaiden vaalitiimeissä korvauksetta, kun tietävät henkilön, jonka arvot vastaavat omiaan. Laittavat jopa omia rahojaan kiinni tukitoimiin.

Jossain kohtaa heitä pyydetään lähtemään ehdolle kunta-, alue-, eduskunta- tai muihin vaaleihin. 

Vaalit maksavat paljon, varsinkin kun alue laajenee. Eduskuntaan työhakemus mainoksineen maksaa usein kymmeniä tuhansia ja vaatii paljon aikaa. Vaalimainokset useimmiten ehdokas maksaa itse ja tukitiimit tukevat kuka milläkin panoksella. Kaikki eivät pääse eduskuntaan ja vaalikulut pitää silti maksaa sillä palkallaan, mikä siviiliammatti sattuu olemaan. Silti on ihmisiä, jotka ovat valmiita antamaan elämästään paljon aikaa, rahaa ja osaamistaan yhteisen hyvän eteen.  Äänestäjät päättävät, ketkä viime kädessä pääsevät meidän arvokkaimpaan työpaikkaamme säätämään lakeja ja edustamaan meitä.

Eduskuntatyöstä maksetaan palkkaa, jolla tehdään töitä ympäri vuorokauden ja roolissa ollaan neljä vuotta käytännössä ilman vapaapäiviä, jos edustaja on aktiivinen. Uusien vaalien aikaan taas maksetaan vaalikulut ja oma elämä.  Verottaja myös ottaa reilun osan heidän palkoistaan.

Olen seurannut useita poliitikkoja viimeisen 20 vuoden ajan taustajoukoissa läheltä ja ainakaan kenenkään heidän arkeen ei omat voimat riittäisi. Monella heillä on koko perhe, ystävät ja läheiset valjastettu arjen pyörittämiseen, että kansanedustaja voi hoitaa tehtäväänsä. 

Voi olla päiviä, että he ovat aamulla Turussa, päivällä Tampereella, illalla Joensuussa ja aamulla taas eduskunnassa. Kokoukset jatkuvat yötä myöten ja puhelin voi soida vaikka yöllä jos valtion tilanne niin vaatii. Yölennoilta aamulla kokoukseen.

Tiedän kuinka monia tunteja he lukevat ja kuuntelevat asiantuntijoita, käyvät perehtymässä toimintaan vankiloissa, kouluissa, sairaaloissa, ulkomailla EU:ssa, yhdistyksissä, poliisin, rajan, yksittäisten ihmisten asioihin, huolehtivat lastensa kouluista yms.  Koittavat ottaa huomioon olemassa olevat lait ja pohtia mitä muutoksia pitää tässä ajassa tehdä, että lait vastaavat yhteiskunnan tarpeita. Perhe joutuu venymään kun edustajan työt niin vaativat. 

Kun edustajamme ovat osaamisensa ja aikansa antaneet meille, on kohtuutonta saada kotona sohvalla osaamisensa hankkineen tai lehtilööpin perusteella asiantuntijaksi valmentautuneen aggressiiviset kommentit, lehtikirjoitukset ja mustamaalaaminen ja vihapuheet netissä osakseen. Maalittamista unohtamatta. Eikös?

Jokainen suomalainen ja Suomessa asuva voi opiskella minkä ammatin haluaa. Jokainen meistä voi perustaa yrityksen, mennä politiikkaan vaikuttamaan. Se vaatii sen, että perehtyy, opiskelee, ottaa selvää. Osaa verkostoitua ja ilmaista itseään uskottavasti ja jotkut vielä tukevat.

Kun äänestäjät tai yritys valitsee johtajansa, olisi syytä kunnioittaa näitä valintoja ja tukea hallitusta tehtävässään ainakin siihen asti, että nähdään vaikutuksia. Tämä hallitus etenkin joutuu tekemään nyt raskaita päätöksiä ja jo edellisen kauden loppupuolella niitä pyydettiin silloiselta istuvalta hallitukselta. Velaksi ei voida enää elää. Velat pitää maksaa nyt, ei jättää niitä lapsillemme. Nyt jo maksetaan yli 2 miljardia euroa pelkkiä korkoja. Kuitenkin on viimeinen hetki kääntää velkaantumisen tie lainojen takaisin maksuksi. 

Olisi hienoa, jos media lähtisi talkoisiin sillä mielellä, että se julkaisisi positiivisia asioita myös hallituksen toimista, jotka tuottavat hyvää ja ovat nyt todella tärkeitä. Kannustaisivat koko Suomen toimintaan, joka edesauttaa velkaantumisen pysäyttämiseksi.

Suomalaiset ovat saaneet hyvää koulutusta, meillä on matemaattista osaamista ja kykyä ymmärtää mikä elämässä on tarpeellista ja mikä ei ole välttämätöntä. 

Voidaan antaa apua ja omaa aikaamme, läheisille, naapureille, mennä valmennusavuksi seuroihin, järjestää kerhoja yms. Se ei maksa mitään, mutta tuo hyvinvointia koko kansalle, etenkin lapsille, joiden vanhemmilla ei ole voimia tai aikaa. Yhteisöllisyydellä on sodan jälkeen rakennettu tämä yhteiskunta ja sen hyvinvoinnin rakenteet ja saatu Suomi OECD:n mittareilla useaan kertaan hyvinvoinnissa kärkeen.

Jokainen sukupolvi joutuu tekemään oman osuutensa että siellä pysytään. Esimerkiksi ilmaisfestarit veronmaksajien rahoilla voisi muuttaa maksulliseksi tai jäädä väliin ja nämäkin rahat voisi suunnata terveydenhuollon pohjattomaan kaivoon. 

Sari Vilén, lehtori, ammatillinen koulutus 
Uudenmaan Kokoomusnaisten pj 
Kokoomuksen Naisten liittohallituksen jäsen