24.03.2015
Olen kahden kaupunginvaltuustokauteni aikana tehnyt useita kertoja talousarvioaloitteen kotihoidon palvelusetelin kokeilusta.Aloitteeseeni on aina tähän saakka vastattu kieltävästi viraston taholta, ja sosiaali- ja terveyslautakunta sekä valtuusto ovat hyväksyneet vastauksen sellaisenaan. Nyt saan ensimmäistä kertaa ymmärrystä aloitteelleni kun sosiaali- ja terveysviraston virkamiehet tuovat sosiaali- ja terveyslautakuntaan hyväksyttäväksi kotihoidon palvelusetelitoiminnan käynnistämisen.
Kotihoidon palveluseteli palvelee erityisesti niitä helsinkiläisiä, jotka ovat omalla päätöksellään muuttaneet asumaan yksityiseen palvelutaloon. Kun asukkaat ovat tarvinneet apua tai hoitoa arkipäivästä selviytymiseen, heillä on lain mukaan ollut mahdollisuus saada kaupungin kotihoidon palveluja myös yksityiseen palvelutaloon jos palvelun tarve on kaupungin toimesta arvioitu. He ovat myös voineet ostaa palvelun palvelutalosta. Kaupungin kotihoidon palvelusta asiakkaat maksavat tulojensa mukaan, ja kaupunki kompensoi tarvittavan osan. Yksityisestä palvelutalosta ostetusta palvelusta maksetaan luonnollisesti koko palvelun hinta, eikä kaupungilla ole oikeutta puuttua asiakkaan ja palvelutalon väliseen sopimukseen.
Kaupungin kotihoito on hiukan pitkin hampain toimittanut palveluja yksityisiin palvelutaloihin, joissa on myös talon puolesta palveluhenkilökuntaa. Tämä on kuitenkin ollut monille yksityisten palvelutalojen asukkaille ainoa mahdollisuus jos palvelun tarve on kasvanut, eivätkä tulot olekaan riittäneet täyden hinnan maksamiseen entistä raskaammasta palvelusta. Käytäntökään ei ole ollut paras mahdollinen, sillä kaupungin kotihoidon käynnit eivät aina ole soveltuneet ajallisesti parhaalla mahdollisella tavalla palvelutalon ohjelmaan, mm. ruokailuihin. Nyt jos kaupunki hyväksyy kotihoidon palvelusetelin, yksityisten palvelutalojen asukkaiden on mahdollista ostaa tarvitsemansa palvelu palvelutalosta setelillä, jolloin kaupungin kotihoidon resurssia vapautuu muuhun toimintaan.
Palvelusetelien hyväksymisessä vaihtoehtoiseksi palvelujen tuottamistavaksi on ollut päätöksenteossa ongelmia. Vasemmisto näkee palvelusetelit eriarvoistavana, koska niihin sisältyvää omavastuuosuutta eivät kaikki kykene maksamaan. Itse näen asian toisin. Kun ne, joilla on mahdollisuus käyttää myös omaa rahaansa, sen tekevät palvelusetelejä käyttämällä, jää resurssia enemmän myös niille, joilla sitä mahdollisuutta ei ole. Ja jokaisella on aina mahdollisuus valita kaupungin tuottaman palvelun ja palvelusetelin välillä. Seteliä ei ole pakko ottaa vastaan. Näen Helsingissä käytössä olleen tulosidonnaisen palvelusetelin myös tulonsiirron välineenä.
Käytännössä vain hyvätuloisilla on nyt mahdollisuus valita, asuvatko he yksin kodissaan iäkkäänä, vai muuttavatko yksityiseen palvelutaloon muiden seuraan. Kun palveluseteli saadaan käyttöön, myös vähävaraisemmilla on sama mahdollisuus. He maksavat palvelutalolle vuokran kuten omasta kodistaankin ja saavat palvelusetelin palveluja varten. Saattaa monella ikääntyneellä myöhentyä tai estyä raskaimpaan ympärivuorokautiseen hoitoon siirtyminen turvallisen asuinympäristön ja huolenpidon avulla. Se tuottaa lopulta tuottaa säästöjä kaupungille.
Vaikka sote-virasto ehdottaa kotihoidon palveluseteliä nyt ensisijaisesti yksityisiin palvelutaloihin, sitä voidaan tietysti hyödyntää jatkossa laajemminkin siten, että jokainen kotihoidon asiakas voi valita, kenet valitsee palvelunsa tuottajaksi. Sen luulisi synnyttävän kilpailua yksityisten toimijoiden välillä ja vilkastuttavan sosiaali- ja terveysalan yritystoimintaa. Kaupungin kotihoidon ei tarvitsisi kasvaa niin kiivaasti kuin se on viime vuosina kasvanut, ja se voisi keskittyä entistä enemmän kotihoidon sisällön kehittämiseen.
Seija Muurinen
kaupunginvaltuutettu, sosiaali- ja terveyslautakunnan varapj.
Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustajaehdokas Helsingin vaalipiirissä.
