31.03.2015

Turvallisuuspoliittinen keskustelu on Suomessa ollut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta miesten hiekkalaatikko. Myös ehdokkaiden vaaliteemoissa, paneelikeskusteluissa ja äänestäjien ennakkoasenteissa tämä yhä vielä 2010-luvulla valitettavasti näkyy.

Omiin vaaliteemoihini otin ykkösteemaksi turvallisuuden. Olen tehnyt pääosan työurastani puolustusvoimissa edeten lakimiestehtävien kautta esimies- ja  johtotehtäviin. Virkatyössäni teen päivittäin työtä maanpuolustuksen ja rikostorjunnan hyväksi, ja toimin mm. lainsäädännön pääopettajana valtakunnallisilla maanpuolustuskursseilla. Olen tehnyt lisensiaatintutkimukseni puolustusvoimiin liittyvästä aiheesta. Reservin sotilasarvoltani olen yliluutnantti. Omassa työyhteisössäni olen kokenut, että maanpuolustuksen ammattilaiset arvostavat osaajia sukupuoleen katsomatta.

Kadunmiesten piirissä tilanne ei olekaan aivan yhtä hyvä. Vaalikentillä hassuin sattumus kävi erään kauppakeskuksen edustalla. Tarjosin esitettäni ohi kiiruhtavalle, siististi pukeutuneelle hieman vanhemmalle herrasmiehelle. Mies jatkoi rivakasti kävelyään ja totesi ohi mennessään: ”Äänestän miestä”. Huusin kuitenkin hetken mielijohteesta hänen peräänsä: ”Mutta minä olen käynyt armeijan!” Mies pysähtyi, kääntyi, käveli takaisin ja totesi: ”Sehän muuttaa kaiken, annapas se esite.” Mies otti esitteen, kiitti, ja alkoi selata sitä kävellessään. Esimerkki kertoo, miten vahvasti stereotypiat vieläkin istuvat meidän suomalaisten mielissä. Ihmisestä nähdään ulkokuori, sukupuoli, eikä tulla edes ajatelleeksi, millaista osaamista tai kokemusta kyseinen yksilö saattaa edustaa.

Suomen puolustaminen on perustuslainkin näkökulmasta koko kansan asia. Näen välttämättömäksi, että myös naisehdokkaat käyvät rohkeasti keskustelua turvallisuuspoliittisista teemoista. Olen johdonmukaisesti kaikissa paneelikeskustelutilaisuuksissa hakeutunut keskustelemaan turvallisuusteemoista. Aika usein olen ollut ainoa nainen näissä pöydissä. Kuitenkin Suomessa on älykkäitä naisia, joilla olisi paljon annettavaa tälle keskustelulle. Naisten tulisi entistä enemmän perehtyä ja kouluttautua ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden teemoihin ja muodostaa perusteltuja käsityksiä niistä. Varusmiespalveluksen käyvien naisten määrää tulisi pyrkiä lisäämään. Turvallisuuspolitiikasta keskusteleva nainen on liian usein se ”vihainen” nuori vasemmistovihreä nainen, jonka käsitykset niin yleisestä asevelvollisuudesta, koko maan puolustamisesta kuin puolustusbudjetin koosta poikkeavat merkittävästi omistani.

Suomi tarvitsee seuraavalla hallituskaudella selkeät päätökset, joilla varmistetaan itsenäisen uskottavan puolustuskykymme säilyminen myös ensi vuosikymmenellä. Tämä tarkoittaa korotettua puolustusmäärärahojen tasoa maavoimien materiaalitarpeisiin, erillisrahoitusta meri- ja ilmavoimien tärkeimmille kalustohankinnoille sekä riittävää vuosittaista kertausharjoitusvolyymia osaamisen pitämiseksi kriisiajan suorituskyvyn edellyttämällä tasolla. Lisäksi tämä tarkoittaa lainsäädännön valmistelua ulkomaan henkilötiedustelun, tietoliikennetiedustelun ja tietojärjestelmätiedustelun mahdollistamiseksi Suomen kansallisen turvallisuuden välttämättömiin tarpeisiin. Ja jotta hyödyllistä, kustannustehokasta ja turvallisuutta lisäävää rauhan ajan yhteistyötä esimerkiksi Ruotsin tai muiden EU-maiden kanssa voidaan myös sotilasviranomaisten välillä lisätä, edellytetään kansainvälistä yhteistyötä koskevan päätöksentekomekanismin ja tarpeellisten toimialakohtaisten säännösten valmistelua lainsäädäntöön.

Tuija Sundberg
Varatuomari, OTL
www.tuijasundberg.com

Kirjoittaja on Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiiristä

Jaa sisältö: