22.05.2014
Julkisuudessa vanhuksista puhutaan useimmiten väestöryhmänä, joka vääristää huoltosuhteen ja aiheuttaa suuria taloudellisia paineita. On totta, että meitä yli 65-vuotiaita on Suomessa jo miljoona, mutta emme me kaikki tarvitse vielä hoitoa ja hoivaa. Päinvastoin, aktiiviset eläkeläiset ovat muun muassa lastenlastensa hoitajina ja vapaaehtoistoimijoina mahtava voimavara.
SOTE-pohdinnan ja kuntien säästötoimien keskellä minä ja monet ikätoverini tunnemme kuitenkin suurta huolta siitä ajasta, jolloin emme enää pärjää omin voimin. Vanhuspalvelulaissa on monen ikäihmisen toiveen mukaisesti lyöty lukkoon periaate, että vanhukset asuvat kotona mahdollisimman pitkään. Monelle se tarkoittaa kuitenkin käytännössä asumista yksin ja hyvin huonokuntoisena.
Kun kotihoitohenkilöstönkin määrä on supistettu minimiin, heidän toimensa supistuvat pikakäynteihin ja vanhuksen fyysisestä kunnosta huolehtimiseen. Aika ei riitä vanhuksen aitoon kohtaamiseen. Kaikilla ei myöskään ole lähiomaisia omalla paikkakunnalla tukenaan ja apunaan.
Turvattomuuden tunne sekä sosiaalisten suhteiden puute ja yksinäisyys tulevatkin esiin aina, kun ikäihmisiltä kysytään heidän tuntojaan.
Tässä on suuri tilaus hyvin koordinoidulle kaikenikäisten vapaaehtoistoiminnalle. Vapaaehtoisilla on aikaa ottaa kädestä kiinni ja kuunnella, olla vanhukselle ystävänä ja juttuseurana. Myös ulkoiluttajat ovat odotettuja vieraita. Lisäksi vapaaehtoiset auttavat käytännön asioissa ja osallistuvat tapahtumien järjestämiseen myös palvelutaloissa ja vanhainkodeissa. Tilastojen mukaan 65 vuotta täyttäneet ovat aivan nuorten ohella kaikkein aktiivisin vapaaehtoistoiminnan ryhmä.
Kun vapaaehtoiseksi haluavan oma elämä on monesti kiireistä, ikäihmisilläkin esimerkiksi lastenlapset vaativat oman aikansa, auttaminen halutaan tehdä niin, että se sopii saumattomasti omaan aikatauluun. Kertaluonteinen keikkatoiminta, joka ei edellytä mihinkään yhdistykseen kuulumista, onkin nopeasti yleistynyt vapaaehtoistyön muoto kaikenikäisten keskuudessa. Oiva esimerkki tästä ovat vastikään Uusimaa-palkinnon voittaneet järvenpääläiset Siskot ja Simot.
Vapaaehtoistoiminta ei kuitenkaan pyöri itsestään. Autettavat ja auttajat on saatettava yhteen. Kunnan kotihoito olisi tässä välttämätön yhteistyökumppani. Kotihoidossa tiedetään ne vanhukset, joiden elämänlaatua vapaaehtoiset voivat parantaa. Vapaaehtoistoimintahan täydentää virallista hoivaa. Tieto avun tarpeesta voi tietysti tulla myös vanhuksilta itseltään, heidän omaisiltaan tai palvelukodeista.
Vapaaehtoistoiminnan koordinointi on kunnan intressissä sen vuoksi, että vapaaehtoistyö helpottaa kuntien taloudellisia paineita ja sen vuoksi, että se on omiaan lisäämään myös tekijänsä hyvinvointia ja terveyttä. Moni vapaaehtoinen kokee saavansa vapaaehtoistoiminnasta sisältöä myös omaan elämäänsä. Hän saa auttamisen ja tekemisen iloa ja kokee olevansa tarpeellinen. Vapaaehtoinen tuntee olevansa mukana muovaamassa maailmasta inhimillisempää paikkaa.
Tuulikki Petäjäniemi