Työkyvyttömyyden vähentäminen on politiikan kovassa ytimessä

Työllisyysasteen nostosta ei nykypäivän Suomessa voida puhua ilman, että työvoiman kokonaismäärään kiinnitetään erityistä huomiota. Suomalaiset siirtyvät eläkkeelle vauhdilla, mikä tekee välttämättömäksi sen, että mahdollisimman moni työikäinen on sekä työkykyinen että -haluinen.

Tällä hetkellä työkyvyttömyyseläkkeiden suuri määrä ja aikainen alkaminen laskevat eniten keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien keski-ikä on 52 vuotta. Vuoden 2011 lopussa Suomessa oli noin 260 000 työkyvyttömyyseläkeläistä, ja heidän osuutensa työikäisestä väestöstä oli yli 7 prosenttia.

Yli kolmanneksella työkyvyttömäksi todetuista syynä ovat mielenterveyden häiriöt. Mielenterveyspalvelujen laatu ja saatavuus ovatkin keskeisessä asemassa työkykyisten määrän lisäämisessä. Erityisesti on huolehdittava nuorista. Keskimäärin jopa neljä alle 30-vuotiasta päivässä jäi eläkkeelle vuonna 2011 mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriön johdosta. Lasku tällaisesta kehityksestä on kestämätön, ajateltiinpa asiaa sitten taloudellisesta tai inhimillisestä näkökulmasta.

Toiseksi yleisin työkyvyttömyyden syy ovat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, joiden perusteella on myönnetty vajaa kolmannes työkyvyttömyyseläkkeistä. Nyt tarvitaankin koko kansan kattava ryhtiliike näiden kansantautien kitkemiseksi. Vastuu on yhteinen, mutta se koskettaa myös jokaista yksilönä.

Työkyvyttömien määrää voidaan vähentää samaan aikaan usealla eri rintamalla. Käytännössä se edellyttää sitä, että työkyvyn edistäminen omaksutaan koko yhteiskunnan läpileikkaavaksi tavoitteeksi. Kohderyhmäksi on tärkeää nostaa sekä osin tai kokonaan työkyvyttömäksi jo todetut että työkykyhaasteiden kanssa vielä työelämässä painivat.

Esimerkiksi osa-aikaisen työskentelemisen helpottaminen edistää osatyökykyisten osallistumista työelämään. Sopivasti mitoitettu työ suojaa parhaiten työkyvyn menetykseltä ja alentaa kynnystä palata töihin. Ministeri Risikon aloitteesta sosiaali- ja terveysministeriössä on myös valmisteltu uutta palvelukonseptia osatyökykyisten auttamiseksi. Toimintamallin mukaan työnantaja tai TE-toimisto nimeäisi osatyökykyiselle henkilökohtaisen työkykykoordinaattorin, joka paneutuisi entistä laaja-alaisemmin kunkin yksilöllisiin tarpeisiin.

On tärkeää mieltää se, että jokainen työnhakija ja -tekijä on yksilö. Toiset tarvitsevat joustoa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi, toisilla on elämässään muita haasteita. Huolehtimalla kukin sekä itsemme että toistemme hyvinvoinnista edistämme parhaiten koko yhteiskunnan menestystä.

Anne-Mari Virolainen
kansanedustaja (kok)