14.03.2013
Kuka maksaa perhevapaiden kustannukset, mitä tapahtuu äidiksi tulevan naisten urakehitykselle ja kenen vuoro on jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta? Usein toistettuja kysymyksiä, jotka kertovat karua kieltään siitä, miten lapset nähdään työelämässä aivan liian usein ongelmana. Jatkuvan syyllistämisen ja syyllisten etsimisen sijaan perhevapaajärjestelmää olisi osattava tarkastella avoimesti ja ennakkoluulottomasti.
Lähtökohdan on oltava se, etteivät perhe-elämä ja työ ole toisiaan pois sulkevia asioita. Lapsilla on oikeus vanhempiensa aikaan ja molemmilla vanhemmilla on oltava mahdollisuus työn tekemiseen. Vanhempien täytyy pystyä aidosti yhdistämään työssäkäynti ja perhe. Helpommin kuitenkin sanottu kuin tehty. Vanhakantaisia asenteita ja toimintatapoja ei silmänräpäyksessä muuteta.
Oikeita askeleita on onneksi jo otettu, kun hallitus päätti hiljattain puolivälitarkastelussaan ottaa käyttöön uuden joustavan hoitorahan ja porrastaa päivähoitomaksut palveluiden käytön mukaan. Paljon on kuitenkin vielä tekemättä.
Tällä hetkellä yli 90 % kotihoidon tuesta maksetaan äideille. Kotihoidontukea hakeneiden isien määrä ei ole kasvanut kuin 1,4 % viimeisen kymmenen vuoden kuluessa. Yksi vaihtoehto tilanteen tasaamiseksi voisi olla korvamerkitä osa kotihoidontuesta isien käyttöön.
Työn ja perheen yhdistäminen on myös tasa-arvokysymys ja hyvin paljon riippuu asenteista. Pitkään työelämän ulkopuolella olevat äidit ovat useiden tutkimusten mukaan vaarassa pudota kokonaan työmarkkinoilta. Tähän meillä ei ole varaa – ei inhimillisesti eikä taloudellisesti. Osa-aikatyön mahdollistaminen nykyistä joustavammin tarjoaisi hyvän mahdollisuuden ylläpitää verkostoja ja palata vaiheittain työelämään.
Perheillä täytyy olla vapaus valita itselleen parhaiten sopiva hoitomuoto. Perhevapaat eivät saa olla urakehityksen este. Työtä tällä saralla siis riittää.
Jaana Pelkonen
kansanedustaja, Helsinki
