19.01.2023
Seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistus vietiin tällä hallituskaudella maaliin, ja uudistukset tulivat voimaan vuodenvaihteessa. Tämä on iloinen uutinen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojan kannalta. Henkilökohtainen koskemattomuus on jokaisen meidän perustuslaillinen oikeus, eikä siitä voi tinkiä missään tilanteessa. Uudistus on äärimmäisen tärkeä myös tyttöjen ja naisten oikeuksien toteutumisen kannalta. Esitänkin kiitokset hallitukselle ja ministeri Henrikssonille edellisellä kaudella käynnistetyn uudistuksen läpiviemisestä.
Merkittävin uudistus on, että jatkossa uhrin oma tahto on keskeistä raiskauksen määrittelyssä sen sijaan, että painotettaisiin teon väkivaltaisuutta, uhkailua tai uhrin heikkoa tilaa. Suostumuksen tai kieltäytymisen ilmaisemisessa ei edellytetä sanoja, vaan vapaaehtoisuus voi ilmetä myös esimerkiksi eleiden tai muun toiminnan perusteella. Raiskaus voi tulla kyseeseen myös silloin, kun uhri on passiivisessa tilassa esimerkiksi pelkotilan, päihtymyksen tai nukkumisen takia.
Uudistus parantaa itsemääräämisoikeutta muiltakin osin. Uudessa laissa esimerkiksi seksuaalinen ahdistelu laajenee kattamaan muutkin kuin koskettelemalla tehdyt seksuaaliset ahdisteluteot, kuten sanailut, viestittelyt, kuvien lähettämiset, itsensä paljastamiset ja muut seksuaaliset teot. Lisäksi uudistuksen myötä lapsen oikeudet turvataan paremmin, kun alle 16-vuotiaaseen lapseen kohdistuvaa sukupuoliyhteyttä pidetään lähtökohtaisesti raiskausrikoksena.
Uudistukset, joita lakiin tehtiin osoittavat sen, että seksuaalisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen kohdistuviin rikoksiin suhtaudutaan yhä vakavammin yhteiskunnassamme. Tämä on erittäin hyvä asia. Olisin kuitenkin toivonut, että arvojen ja asenteiden muutos olisi näkynyt vielä vahvemmin rangaistusasteikkojen kiristämisessä.
Eduskunta hyväksyi jo edellisellä kaudella lakivaliokunnan mietinnön pohjalta lausuman (EV 305/2018 vp), jonka mukaan lapsiin kohdistuvien hyväksikäyttö- ja raiskausrikosten rangaistuksia tulee edelleen kiristää. Uudistuksen yhteydessä lapsiin kohdistuvien rikosten osalta muutettiin tunnusmerkistöjä, mutta rangaistusasteikot eivät juuri muuttuneet ankarampaan suuntaan. Perusmuotoisen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusasteikko pysyi ennallaan (4 kk—6 v). Törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä uudessa laissa vastaavassa lapsen raiskauksessa vähimmäisrangaistus on vuoden korkeampi kuin aiemmin eli kaksi vuotta ja enimmäisrangaistus (10 v) ei muuttunut. Törkeässä lapsen raiskauksessa asteikko pysyi ennallaan.
Uudistuksen yhteydessä olisi ollut myös tuhannen taalan paikka nostaa raiskauksen vähimmäisrangaistusta kahteen vuoteen, jolloin raiskauksesta olisi aina seurannut ehdotonta vankeutta, mutta näin ei käynyt. Raiskauksesta voi siis jatkossakin selvitä pelkällä ehdollisella vankeudella – eli samalla rangaistuksella, jonka saa kasvatettuaan noin sata kannabiskasvia. Näinkö me arvotamme itsemääräämisoikeutta?
Norjassa ja Ruotsissa raiskauksen vahingollisuus nähdään täysin toisenlaisessa valossa. Kummassakaan Pohjoismaassa ei perusmuotoisesta raiskauksesta voi selvitä ehdollisella tuomiolla. Lakivaliokunnassa tekemässämme vastalauseessa esitimme niin lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten kuin raiskauksen vähimmäisrangaistuksen korottamista, mutta hallituspuolueet päättivät olla näin tekemättä.
Vastalauseessamme esitimme myös kollegani Kilven kanssa tekemäni lakialoitteen mukaisesti väkivaltakuvauksen hallussapidon kriminalisointia, koska verkossa leviää enenevissä määrin kuvamateriaalia, jossa lapsia pahoinpidellään, kidutetaan ja jopa tapetaan. Nykyinen lainsäädäntömme rankaisee tällaisen materiaalin levittämisestä, mutta ei hallussapidosta. Tällaisen materiaalin lataaminen ja hallussapito kuitenkin osoittaa tekijässä poikkeuksellista väkivallan ihannointia, ja materiaalia käytetään seksuaalisiin tarkoituksiin. Tämän johdosta raa’an väkivaltamateriaalin hallussapidon säätäminen rangaistavaksi olisi ollut perusteltua. Viime vuoden lopulla myös lapsiasiainvaltuutettu Elina Pekkarinen havahtui ilmiöön ja pyysi oikeusministeriötä arvioimaan väkivaltamateriaalin rangaistavuutta mahdollisimman pian. Tämä asia olisi pitänyt korjata jo seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä, kun paikka olisi ollut.
Uudistuksen myötä oikeudenhoidon toimijoiden resursseja lisättiin jonkin verran, mutta pelkään pahoin, että uudistuksen hyödyt jäävät osittain riittämättömän perusrahoituksen jalkoihin. Uusi seksuaalirikoslainsäädäntö edellyttää poliisien, syyttäjien ja tuomareiden kouluttautumista, mutta esimerkiksi Tuomioistuinvirasto ilmoitti jo viime vuoden puolella, että iso osa koulutuksista toteutuu vain resurssien salliessa. Resurssien puute näkyy myös rikosprosessien kestossa. Esimerkiksi Itä-Uudellamaalla raiskausrikoksen syyteharkinta kestää tällä hetkellä vähintään vuoden. Jotta uhrien asema aidosti parantuisi, tarvitaan oikeusprosessin koko ketjulle riittävä perusrahoitus. On kohtuutonta, että raiskauksen uhri joutuu pahimmassa tapauksessa odottamaan jopa kaksi vuotta rikoksen käsittelyä esitutkinnasta syyteharkintaan ja sen jälkeen tuomioistuinkäsittelyyn.
Jotta uuden seksuaalirikoslainsäädännön tarjoama oikeussuoja realisoituu, tarvitsevat kansalaiset tietoa lain sisällöstä ja omista oikeuksistaan. Etenkin nuoret tarvitsevat tietoa sen suhteen, millaisen sisällön levittäminen ja lähettäminen voi olla toisen itsemääräämisoikeutta loukkaavaa ja tietyissä tapauksissa täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Seksuaalirikoslainsäädännön uudistaminen paitsi peilaa asenne- ja kulttuurimuutosta, mutta myös omalta osaltaan vauhdittaa sitä. Vasta aito ajattelutapojen muutos turvaa jokaisen itsemääräämisoikeuden rajojen kunnioittamisen täysmääräisesti.
P. S. Toivottavasti seuraava hallitus korjaa lakiin jääneet ongelmat.
Pihla Keto-Huovinen
Kasanedustaja, Kokoomusnaisten puheenjohtaja
