17.06.2022

Lakkokevät on nostanut puheenaiheeksi julkisen ja yksityisen sektorin palkkaerot. Kuitenkin aihe kätkee sisälleen syvemmänkin keskustelun tarpeen: työn ja työntekijän arvostuksen sekä yhteiskunnallisen suhtautumisen. Jos kuvittelemme tilanteen, jossa yksityinen pk-yritys lennättää henkilöstönsä Leville virkistäytymään viikonlopuksi kustantaen aktiviteetit ja majoitukset, suhtauduttaisiin siihen yleisesti positiivisena asiana. On hienoa, että yritys pitää huolen työntekijöistään ja palkitsee. Jos taas kuvittelemme vastaavan asetelman julkiselle sektorille esimerkiksi kuntaorganisaatioon, olisi suhtautuminen täysin toista. Verovaroja hassataan tarpeettomiin huvituksiin.  


Syyt asenne-eroille ovat ymmärrettävät, julkisen sektorin kirstu on kaikkea muuta kuin pohjaton ja jokaisen euron kohde on mietittävä tarkoin. Unohdamme kuitenkin sen tärkeän seikan, että kunta-alalla Suomessa työskentelee lähes puoli miljoonaa työntekijää: hoitajina, opettajina, siivoojina, viranhaltijoina, sihteereinä, kiinteistönhoitajina, johtajina, insinööreinä, sosiaalityöntekijöinä, kaavoittajina jne. Kunta-ala on myös naisvaltainen ala ja siksi palkkakehitys on ollut omiaan kasvattamaan naisten ja miesten välisiä palkkaeroja.  


Kunta-alan merkitys ei siis ole vähäinen, vaan se heijastelee kaikille yhteiskunnan eri osa-alueille. Alati heikkenevä julkinen talous vaatisi riveihinsä parhaat osaajat etsimään ratkaisuja ja tuottamaan julkisia palveluita parhailla mahdollisilla tavoilla: tehokkaammin ja niin ettei niiden laadusta ja määrästä tarvitsisi tinkiä.  


Arvostuksen puute ja pienemmät palkat eivät myöskään edesauta työntekijöiden sitouttamisessa. Jatkuvien muutosten keskellä olisi toivottavaa, että byrokratia mahdollistaisi tietynlaisen jatkuvuuden kunta-alan työyhteisöissä. Vaihtuva henkilöstö, jatkuva perehdyttäminen, asiakassuhteiden luominen sekä sidosryhmiin tutustuminen vievät valtavasti aikaa ja resursseja varsinaiselta työltä.


Yksityisellä sektorilla yksilöt saavat herkemmin julkisesti tunnustusta hyvin tehdystä työstä ja tulevat puhutelluiksi menestyjinä. Julkisella sektorilla oletus on, että ”kynttilä on pidettävä vakan alla”. Työyksikön sisällä hyvästä työstä voi saada kiitosta, mutta julkista kiitosta harvemmin osoitetaan suoraan yksilöille. Menestyjistä ei puhuta, mutta pitkästä työurasta voidaan antaa tunnustusta.  


Julkisen sektorin ja varsinkin kunnallisen alan yksi suuri haaste on virka-/toimi- ja tutkintokeskeisyys. Pätevyyttä mitataan ensisijaisesti näillä mittareilla eikä yksilön muut ominaisuudet, kuten sosiaalisuus tai sisäinen yrittäjyys, pääse oikeuksiinsa, vaikka niillä voisi olla suurikin vaikutus tehokkuuden ja organisaation kehittämisen näkökulmasta. Toisaalta myös näistä ominaisuuksista palkitseminen tarpeeksi motivoivalla tavalla on kunta-alalla vaikeaa ja siksi vähäistä.


 Vallitseva toimintakulttuuri on ymmärrettävä, koska verovaroin kansalaisten ja kuntalaisten hyväksi toimivien organisaatioiden ensisijainen tarkoitus ei ole menestyä samalla tavalla mitattuna kuin yksityisellä sektorilla. Tarkkaan rajatuilla toimenkuvilla ja koulutusvaatimuksilla myös halutaan varmistaa, ettei niin sanottu hyvä veli -kulttuuri pääse vaikuttamaan rekrytointeihin.


Mutta jos riisumme pois kaiken tuottavuuteen, läpinäkyvyyteen sekä organisaatioiden rahoituspohjaan liittyvän ja katsomme asetelmaa puhtaasti työntekijöiden näkökulmasta, puhumme aivan eri maailmoista. Vastaavat koulutustasot ja töiden vaativuudet saavat osakseen täysin erilaisen vastaanoton. Näemme jo nyt kehityksen, jossa alasta riippumatta parhaat osaajat, joita julkinen sektori kipeästi tarvitsisi, hakeutuvat yksityiselle sektorille, missä menestyä saa ja hyvästä työstä voi saada julkista kiitosta paksumman palkkapussin lisäksi.  


Jotta taklaamme osaajapulan julkisella sektorilla, meidän on muutettava asenteitamme sen työntekijöitä kohtaan suuntaan, jossa myös yksilö saa menestyä ja kokea arvostusta urallaan. Vastaus ei ole yksiselitteinen. Palkkojen voimakas korottaminen ei julkisen talouden nykytilanteessa ole mahdollista. Eikä palkka ole ainoa asia, joka kunnianhimoisimpia tekijöitä motivoi. Jotain voimme kuitenkin tehdä jo nyt: julkinen kiitos, työsuhde-etujen kehittäminen ja yhteiskunta, jossa kaikilla sektorilla saa menestyä ovat sijoitus, joka varmasti maksaa itsensä tulevaisuudessa takaisin.

Jaa sisältö: