17.05.2021

Tässä maassa ei ole aina kannattanut olla sinkku. Peräti vuoteen 1975 asti meillä Suomessa naimattomia rankaistiin niin sanotulla vanhanpiian ja vanhanpojan verolla. Kovin veroluokka oli naimattomille ja toiseksi kovin lapsettomille pariskunnille. Kun ikä napsahti 24 vuoteen, alkoi kovempi verotus. Näin meitä suomalaisia ”kannustettiin” menemään naimisiin ja hankkimaan lapsia – yksilön omista haaveista viis veisaten.

Onneksi nykyään asiat ovat toisin. Ja kas vain: tänä päivänä yli 1,2 miljoonaa ihmistä asustaa yksin. Se on 44 prosenttia kaikista kotitalouksista. Suomessa on enemmän yksinasuvia kuin koskaan aiemmin. Lapsiperheiden asiat ovat tärkeitä – ja nekin tarvitsevat puolustajansa. Mutta kuka puolustaisi sinkkuja?

Oma koti kullan kallis

Jokainen sinkku on yksilö. Jonkun haave on asua väljästi omakotitalossa Kainuussa, toinen haaveilee rivitalosta Hämeessä. Kolmas haluaa muuttaa mummonmökkiin saaristoon. Sinkkuja on kaikenikäisiä ympäri Suomen – ja monissa eri elämäntilanteissa.

Määrällisesti sinkkutalouksia on eniten Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Meillä Helsingissä ylivoimaisesti yleisin asuntokuntatyyppi on yksinasuvat, joita oli vuoden 2019 lopulla peräti 167 358 kappaletta eli 49 prosenttia kaikista asuntokunnista. 

Ihmisillä on yksinkertaisesti varaa asua nykyään yksin. Vanhanapiikana tai -poikana on nykyään hyvä olla. Silti erityisesti pääkaupunkiseudulla yksiöiden ja pienten kaksioiden hinnat ovat täysin poskettomia. Helsingissä yksinasuvia löytyy erityisesti Kalliosta ja Sörnäisistä. Siis metkoista kaupunginosista, joissa on palveluita, viihdettä ja ihmisiä. Rakentamalla lisää kohtuuhintaisia yksiöitä sekä vuokralle että omistukseen kaupungeista tulee yhä eläväisempiä ja houkuttelevampia paikkoja asua.

Hyvä Vantaa!

Lisää kohtuuhintaista asumista siis tarvitaan. Kuitenkin lain mukaan asunnon täytyy olla minimissään 20 neliötä. Opiskelija-asunnot voivat olla 16-neliöisiä, jos yhteisiä tiloja on tarpeeksi. Hurmaavalla Vantaalla onkin tartuttu toimeen ja rakennettu miniasuntoja, jotka ovat olleet äärettömän suosittuja. Asuntoihin on täytynyt jonottaa. Asuntojen koko: 15,5 neliötä. Isot yhteiset tilat lisäävät yhteisöllisyyttä ja viihtyisyyttä. Asukkaat ovat tyytyväisiä ja asunnot käytännöllisiä. Silti asuntoja arvostellaan säännöllisesti julkisuudessa.

”Kanakoppi!” ”Voiko tuota edes asunnoksi kutsua?” ”Hellahuone!” ”15 neliön yksiöt eivät kuulu hyvinvointivaltioon!” Kovin kritiikki miniyksiöitä vastaan tuntuu tulevan heiltä, jotka eivät ole koskaan edes sellaisessa asuneet. Kenellekään toiselle ei kuitenkaan kuulu yksilön asuminen ja sitä koskevat preferenssit.

Olen itse halunnut aina asua mahdollisimman hyvällä sijainnilla. Neliöiden määrä on ollut täysin yhdentekevää. Ensimmäinen oma asuntoni oli vuokrakämppä Tampereen Nekalassa. Koko: 23 neliötä. Se oli täydellinen! Sen jälkeen muutin 22-neliöiseen asuntoon Tampereen keskustaan. (Talo oli muuten entinen Finlaysonin naimattomien naistyöntekijöiden asuintalo – pieniä yksiöitä ihanalla näköalalla ja sijainnilla.) Muuttaessani Helsinkiin töiden perässä sain oitis kompaktin, ylimmän kerroksen vanhan vuokra-asunnon Etu-Töölöstä. Koko: 21,5 neliötä.

Talousliberaalisti ajattelevalle kokoomuslaiselle on päivänselvää, että Suomessa pitäisi rakentaa sellaisia asuntoja, mille on kysyntää. Jos kysyntää on keskustojen autopaikattomille miniasunnoille, niin sitten sellaisia pitää rakentaa. Mutta harvassapa näkyvät – ja ne ovat toistaiseksi vain opiskelijoiden etuoikeus. Mikä moderni rangaistus tämän päivän varttuneemmille vanhoillepiioille!

Muutostakin tapahtuu

Onneksi kehitystä on tapahtunut. Ensiasuntojen ostoa helpottaviin ASP-lainoihin on juuri tullut parannusta. Huhtikuusta alkaen Helsingissä asunnon ostava voi saada ASP-lainaa 215 000 euroa aiemman 180 000 euron sijaan. Myös esimerkiksi Espoossa ja Vantaalla summa nousi 160 000 euroon. Muutos on merkittävä – sinkut pääsevät yhä helpommin kartuttamaan varallisuuttaan ja ikiomaan kotiin kiinni. Moiselle kehitykselle soisi jatkoa.

Pitkä matka on kuitenkin vielä siihen, että kunkin oikeutta omannäköiseen kotiin kunnioitettaisi. Sillä aikaa voimme vain haaveilla siitä, että sinkkujen kunnioittaminen olisi tässä maassa samalla tasolla kuin lapsiperheiden. Niin kauan, kun kutsumme toistemme koteja kanakopeiksi, on meillä työnsarkaa sinkkujen aseman parantamiseksi.

Vetoankin sinuun, kuntavaaliehdokas: puolustathan myös sinkkua?

Janina Haapaniemi
entinen sinkku, nykyinen city-dinkku Helsingistä
Uudenmaan Kokoomuksen viestintäpäällikkö
Kokoomusnaisten liittohallituksen varajäsen
Kluuvin Kokoomusnaisten sihteeri

P.S. Tässä blogissa käytän sanaa sinkku yksinasuvasta – parisuhteen statuksesta riippumatta 😊 

Jaa sisältö: