06.07.2021

Kokoomus on tuore vaalivoittaja ja siten selkeä ennakkosuosikki myös tulevia vaaleja ajatellen. Onkin ymmärrettävää, että Kokoomus ja kokoomuslaisuus kiinnostavat. Viime päivinä Kokoomuksen poliittista linjaa on käsitelty isoin otsikoin valtalehtien pääkirjoituksia myöten. Onneksi keskustelua käydään, se on terveen puolueen ja toimivan demokratian merkki. Yhteinen tekeminen lähtee ymmärryksestä ja ymmärrys saadaan, kun asioista keskustellaan yhdessä.

Kokoomukseen on aina kuulunut eri tavoin ajattelevia ihmisiä, joilla on erilaisia painotuksia poliittisiin teemoihin. Se on etenkin isossa puolueessa sääntö, eikä poikkeus. Vaikka erilaisten fraktioiden määrittely tuntuu houkuttelevalta, se harvoin on mielekästä. Jaottelu sitä paitsi käy koko ajan vaikeammaksi, sillä yhä harvempi ylipäänsä hahmottaa poliittista kenttää perinteisten liberaali/konservatiivi- tai oikeisto/vasemmisto-akseleiden kautta. 

On hyvä, että peräänkuulutetaan arvoja ja johtajuutta, esitetään perustellen kritiikkiäkin. Olen samaa mieltä siitä, että Kokoomuksessa on ollut tarve arvokeskustelulle ja yhteiselle linjaamiselle. Siksi on ollut tärkeää, että viime vuosina puolueessa on pienen tauon jälkeen tehty jälleen paljon niin sanottua ohjelmatyötä. Hämmästyttävästi kuulee edelleen pohdintaa Kokoomuksen linjoista siihen tai tuohon, kun linjat olisi helppo tarkistaa tuoreesta ja kattavasta tavoiteohjelmastamme. 

Puoluekokouksessa hyväksytty tavoiteohjelma määrittää Kokoomuksen kannan varsin laajasti politiikan erilaisiin kysymyksiin. Kantoja ei määritellä Twitterin äänekkäimmilläkään tölväisyillä, eikä edes puoluejohdon mahtikommenteilla, vaan laajapohjaisella, järjestöväkeämme osallistavalla valmistelulla ja päätöksenteolla. 

Arvopohjaiselle poliittiselle keskustelulle on puolueissa aina perusteita, eikä tavoiteohjelmakaan tietenkään ole ikuinen, staattinen saati kaikenkattava. Keskustelua on hyvä käydä ja etenkin puolueissa keskustelun tulee lähteä nimenomaan arvoista. Silti julkisessa pallottelussa soisi tunnistettavan, että kokoomuksessa nimenomaisesti on vastikään tehty paljon töitä erilaisten näkemysten yhteensovittamiseksi ja yhteisten poliittisten tavoitteiden aukikirjaamiseksi kokoomuslaisten arvojen pohjalta. 

Kokoomusnaiset vaikuttivat osaltaan vahvasti tavoiteohjelmaan painottamalla esimerkiksi kestävän kehityksen, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja demokratian näkökulmia. Politiikan pohjana on aina oltava vastuullisuus, ihmisoikeudet ja oikeusvaltion puolustaminen. Kun puoluetta johdetaan näiden tavoitteiden suuntaisesti, on toimintamme linjakasta ja eteenpäinkatsovaa.

Kokoomuksen poliittisten linjojen ollessa varsin vähän aikaa sitten päivitettyjä, huomiota on perusteltua kiinnittää politiikan tekemisen tapaan. Sivistyspuolueena kokoomuslaisilta odotetaan toisia ihmisiä ja erilaisia näkemyksiä kunnioittavaa, asiallista käytöstä. Etenkin sosiaalisessa mediassa on nähty ylilyöntejä ja asiattomuuksia, jotka ovat saaneet aiheellista huomiota ja herättäneet perusteltuja kysymyksiä. Puolueen on ollut tarpeen tarkastella myös eettisiä periaatteita.

Kokoomusnaiset tekivät viime puoluekokoukseen aloitteen Code of conductin ottamisesta käyttöön puolueen toiminnassa. Aloitteemme oli ensimmäinen puoluekokouksessa käsitelty ja hyväksytty aloite. Puoluehallitus on käynnistänyt valmistelutyön, jonka ensimmäisessä vaiheessa on keskitytty sosiaaliseen mediaan. Kaikkien on helpompi toimia, kun pelisäännöt ovat selvät ja yhteisesti tiedossa sekin, miten puututaan, jos joku toimii eri säännöillä. 

Yhteistyötä pitää pystyä tekemään paitsi puolueen sisällä, myös yli puoluerajojen. Eteenpäin päästään, kun keskitytään siihen, mikä yhdistää. Hallitusohjelmaneuvottelut käydään vaalien jälkeen ja siihen asti kaikki pohdinta tulevan hallituksen kokoonpanosta on vain spekulointia – yleensä myös varsin tarkoitushakuista sellaista, politiikasta kun kyse on. Erilaisten rajapintapohdintojen ja blokkien punnitsemisen sijasta, tai vähintään rinnalla, voisi minusta enemmänkin spekuloida myös mahdollisuudella vähemmistöhallitukseen.

Sosiaalinen media on todellakin muuttanut politiikan vuorovaikutusta valtavasti, niin hyvässä kuin pahassa. Ikäviin lieveilmiöihin kuuluu jatkuvasti voimistuva vastakkainasettelu. Ihmisten lokerointi ja jakaminen ”meihin” ja ”heihin” ruokkii vastakkainasettelua ja kärjistää viestejä entisestään. Se ei rakenna, vaan rikkoo. Yhteistyö muuttuu aina vain vaikeammaksi, mitä kauemmas toisistaan ihmisiä jaotellen ajetaan. 

Toisten loukkaamista tai haitan aiheuttamista muille ei pidä hyväksyä, tai edes katsoa läpi sormien. Erimielisyyttä sen sijaan pitää edes yrittää ymmärtää. Juuri yhteistyöstä politiikassa kuitenkin pitäisi olla kysymys.

Saara-Sofia Sirén
Puheenjohtaja
Kokoomusnaiset

Jaa sisältö: