Eilen Puolassa voimaan astunut aborttilain tiukennus on suoranainen ihmisoikeusloukkaus. Tiukennuksen myötä abortti on mahdollinen ainoastaan, mikäli raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta tai insestistä tai jos raskaus aiheuttaa vakavan uhan naisen hengelle. Käytännössä abortin saaminen Puolassa muuttuu lähes mahdottomaksi.

Kysymys ei ole täysin yllättävästä tilanteesta, vaan uhkaava kehitys on tapahtunut pikkuhiljaa. Aborttilainsäädännön tiukentaminen on usein merkki yhteiskunnan kielteisestä asenteesta seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksia sekä yleensä ihmisten itsemääräämisoikeutta kohtaan. Niin myös Puolan tilanteessa. Katolilainen maa on suhtautunut kielteisesti naisten itsemääräämisoikeuden lisäksi myös mm. seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin.

Harva abortin vastustaja on myöskään kovin innokas seksuaalikasvatuksen puolestapuhuja. Päinvastoin, abortin vastustamisen kanssa käsi kädessä kulkee yleensä myös huonommat perhesuunnittelun tukipalvelut, vaikeudet ehkäisyn saatavuudessa sekä olematon seksuaalikasvatus. Tilaistoista tiedämme, että raskauden keskeytysten kieltäminen tai vaikeuttaminen eivät vähennä abortteja. Lainsäädäntöä kiristämällä ainoastaan pakotetaan epätoivoiset naiset epätoivoisiin tekoihin. Esimerkiksi meillä Suomessa on nähty, että aborttien määrän väheneminen on suoraan yhteydessä muun muassa seksuaalikasvastuksen ja ehkäisyn saatavuuteen.

Yhtälön ikävät seuraukset näyttäytyvät Puolan tilastoissa. Ennen lakimuutosta on vuosittain tehty 1000-2000 laillista aborttia maan rajojen sisällä. Näiden lisäksi kuitenkin puolalaisnaisille tehdään jopa 200 000 aborttia vuosittain joko laittomasti tai ulkomailla. Kehitys on vaarallinen lainsäädännön nyt kiristyessä entisestään. 

Puolan tilanne voi vaikuttaa kaukaiselta oman maamme tilanteeseen verrattuna. Suomea pidetään mielellään tasa-arvon mallimaana, jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Maailmasta ei kuitenkaan edelleenkään löydy yhtään valtiota, joka olisi saavuttanut tasa-arvon. Nykytilanteeseen pääseminenkin on vaatinut vuosikymmenten työn. Esimerkit maailmalta osoittavat, että työtä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien eteen on tehtävä joka päivä järkähtämättä. Muutoin kehitys ottaa helposti takapakkia.

Kaikista maista, myös Suomesta, löytyy tahoja, joiden toiminnan tarkoituksena on heikentää jo saavutettuja oikeuksia sekä hiljentää naisten ja vähemmistöjen ääntä. Keskustelu Suomessa on vielä varsin rauhallista, mutta huolestuttaviakin äänenpainoja on kuultu viime vuosina esimerkiksi Oma tahto 2020 -kampanjan ympärillä. Keskustelu vaikeasta ja herkästä aiheesta lähtee helposti ohi raiteiltaan ja värittyy virheellisillä väittämillä tai tarkoitushakuisella ohipuhumisella.

Kehitys, suuntaan jos toiseenkaan, ei meillä Suomessakaan tapahdu yhdessä yössä. Kyseessä on usein vaivihkainen kehityskulku, jossa askel askeleelta pyritään luomaan epävarmuutta ja heikentämään naisten ja vähemmistöjen oikeuksia.

Emme siis saakaan hetkeksikään tuudittautua ajatukseen, että asiat kulkeutuisivat oikeaan suuntaan itsekseen. Meidän on määrätietoisesti nostettava tasa-arvon epäkohtia esille ja tehtävä töitä niiden korjaamiseksi. Naisten oikeuksia on puolustettava kaikkialla maailmassa, sillä kun kehityksen taka-askeleet toteutuvat yhdessä maassa, ovat ne mahdollisia myös muissa. 

Saara-Sofia Sirén

Kokoomusnaisten puheenjohtaja

Jaa sisältö: