Share on facebook
Share on whatsapp
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Halpa vaate tulee kalliiksi

Ennen oli kaikki paremmin, vaatteetkin kestivät kauemmin – pari väitettä, joita säännöllisesti kuulee. Totta ainakin toinen puoli, ennen vaatteita ei kulutettu samaan tahtiin kuin nykyään. Onneksi kertakäyttöisen pikamuodin tilalle on tullut kestäviä valintoja, trendi on ostaa vähemmän mutta parempaa, kestävämpää ja ajattomampaa. Shoppailu ei enää ole niin yleinen ja hyvällä katsottu ajanviete, kuin se oli vielä kymmenen vuotta sitten. Mutta tekstiilien myynti kasvaa edelleen hurjaa vauhtia ja vaatteiden käyttökerrat vähenevät samassa tahdissa. Edelleen myydään ja kulutetaan liikaa muutaman euron teepaitoja ja kympin housuja.

Tekstiilikuitujen tuotanto on kasvanut viime vuosikymmenten aikana – kun vuonna 1974 vuosituotanto oli 24 miljoonaa tonnia, vuonna 2017 se oli jo yli 100 miljoonaa tonnia.
Jokainen suomalainen tuottaa 17 kiloa tekstiilijätettä vuosittain. Suomessa tekstiilijätettä syntyy 71 miljoonaa kiloa vuodessa. Siitä 80 % poltetaan ja loput päätyvät kaatopaikalle.  Euroopan mittakaavassa tekstiilijätettä syntyy yli kolme miljoonaa tonnia vuosittain ja määrä kasvaa koko ajan.

Yksi ratkaisu tekstiilijätteen vähentämiseen on tekstiilien ostaminen palveluna. Ajattele, jos voisimme lainata perusvaatteet, kuten on lainattavissa pyyhkeet ja lakanat, Lindströmin malliin; mustat housut voisi saada pestynä ja prässättynä paketissa kotiovelle. Pantillinen kauppakassi, joita jo on kaupoissa, on hyvä esimerkki asiakkaalta toiselle kiertävästä tekstiilituotteesta.

Kaikkea ei tarvitse onneksi keksiä uudelleen. Vuosikymmeniä meillä on ollut mahdollista vuokrata juhlapuvut pukuvuokraamoista. Jos tarvitsee punaisen mekon tiettyyn tilaisuuteen, sen voi omaksi hankkimisen sijaan vuokrata vaatelainaamosta. Järkevintä olisikin, jos vain lempivaatteet ostettaisiin omaksi, sellaiset joita haluaa pitää viikosta ja vuodesta toiseen.

Tekstiiliteollisuus on useimmiten maissa, joissa valtiot eivät valvo oloja, vaan yritysten on varmistuttava, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Siihen ohjaavat myös YK:n periaatteet ihmisoikeuksista ja yritystoiminnasta, joista valtiot sopivat vuonna 2011. Joudumme valitettavasti edelleen lukemaan uutisia maailmalta työntekijöiden hirvittävistä oloista halpatuontimaiden tehtaissa.

Puuvillaan liittyy isoja ongelmia. Sen viljeleminen kuluttaa valtavia määriä vettä; yhden kilon viljelyyn tarvitaan keskimäärin noin 8000 litraa vettä. Puuvillaa tuotetaan maissa, jotka kärsivät jo valmiiksi vesipulasta, ja puuvillan kasvatus vie maapinta-alaa muulta viljelyltä. Tekstiilien valmistuksessa käytetään torjunta-aineita ja kemikaaleja, jotka ovat haitallisia työntekijöiden terveydelle, ja ne kuormittavat vesistöjä ja ympäristöä. Tekstiiliteollisuus saastuttaa myös ilmakehää; tällä hetkellä tekstiiliteollisuuden osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on kaksi prosenttia, mutta 30 vuoden kuluttua (vuonna 2050) sen ennustetaan olevan jo 26 prosenttia.

Keinokuidut eivät ratkaisu puuvillan korvaajaksi, sillä ne ovat muovia; niistä irtoaa pesussa mikromuovia, eivätkä ne ole vielä kunnolla kierrätettäviä. Merien, sisävesien, maaperän ja sisäilman mikromuovi on osittain peräisin vaatteista, varsinkin fleecestä ja urheiluvaatteista. Tekstiilikuitu on edelleen samassa tilanteessa kuin paperi ja pahvi olivat ennen tehokkaan kierrätyksen alkamista. Tulevaisuudessa se pitää saada täysin kierrätettäväksi.


Sekä puuvillalle että muovipohjaisille materiaaleille on löydettävä korvaaja. Puukuitu on vastaus siihen tarpeeseen. Selluloosasta on tehty viskoosia jo toistasataa vuotta. Nyt kehitteillä on uusia puupohjaisia tekstiilikuituja, jossa Suomi on edelläkävijä ja meillä on hyvää puukuituosaamista. Tekninen kehitys mahdollistaa selluloosan erittäin tehokkaan ja ympäristöystävällisen käyttämisen ja tekstiilien valmistamisen puusta. Se tarkoittaa täysin kierrätettäviä tekstiilejä. Tulevaisuudessa kaikki tekstiili kuidutetaan ja saadusta materiaalista tehdään uusia lankoja ja uutta kangasta.

Ecodesign direktiivi ohjaa suunnittelemaan jätteen pois. Tuotteille on suunniteltava pidempi käyttöikä, ne on oltava helposti korjattavissa ja lopulta niiden on oltava kierrätettävissä uusiksi tuotteiksi. Kiertotaloutta on jo vauhdittamassa EU:n päätös, jonka mukaan vuonna 2025 poistotekstiilille tulee erilliskeräys koko EU:n alueelle, eli tekstiilijäte saa oman keräysastian muiden keräysastioiden rinnalle.  Nykyisellään ei kuitenkaan tekstiilikuitua voida vielä kierrättää. Tarvitsemme parempia ratkaisuja tekstiilien uudelleenkäyttöön ja kierrättämiseen. Ensi vaalikaudelle tarvitsemme tekstiilistrategian, jonka tavoitteena tulee olla suljetussa kierrossa tapahtuva tekstiilien ja kuitujen kierrätys.

Käytämme tänä päivänä 1,5 maapallon resurssit ja kasvun jatkuessa nykyisellään, tarvitsisimme vuonna 2050 neljän maapallon resurssit. Meno ei voi jatkua tällaisena. Meillä on vain yksi maapallo – there is no planet B.

Sirpa Pietikäinen
europarlamentaarikko

Jaa tämä

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Share on print
Share on email