Share on facebook
Share on whatsapp
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Mitä jos kääntäisimme katseet varhaisiin vuosiin?

Suomessa ollaan pitkään oltu ylpeitä koulutusjärjestelmästämme, joka perustuu mahdollisuuksien tasa-arvoon: jokaisella lapsella on yhtäläiset mahdollisuudet saada parasta mahdollista opetusta ja kouluttautua jopa tohtoriksi asti. Lähtökohta ja tavoite on hieno. Kuitenkin monista ponnisteluista huolimatta koulutustaso periytyy Suomessa edelleen voimakkaasti, ja samaan aikaan oppimiserot peruskouluissa kasvavat.

Liian moni putoaa kelkasta peruskoulun jälkeen. Nykyhallitus suunnittelee ratkaisuksi oppivelvollisuuden pidentämistä toiselle asteelle. Useat tutkimustulokset ja pedagogiikan ammattilaiset ovat vaikuttavimmista keinoista eri mieltä. Opiskelupaikkoja toiselle asteelle on jo tällä hetkellä koko ikäluokalle ja myös lähes kaikki sinne jatkavat. Ongelma on, että liian moni keskeyttää. Jos ala ei ole ollut mieleinen tai riittävät taidot opintoihin kiinnittymiseksi puuttuvat, on toisella asteella ongelmaan puuttuminen riittämätön toimi. Erityisen ongelmallista on, että oppivelvollisuuden pidentämiseen hallitusohjelmassa allokoidut pysyvät menolisäykset kuluvat materiaaleihin. Pelkästään toisen asteen koulutusta ja peruskoulun loppuvaihetta tarkastelemalla emme pääse käsiksi ongelmien juurisyihin. 

Mitä, jos panostaisimmekin varhaisiin vuosiin? Varhaiskasvatus on tutkitusti tehokas keino ehkäistä syrjäytymistä, tasata perhetaustasta johtuvia eroja ja parantaa koulussa pärjäämisen mahdollisuuksia. Viime vaalikaudella uudistettiin varhaiskasvatuslaki kokoomuslaisen opetusministerin johdolla. Uutta varhaiskasvatuslakia valmisteltiin lapsen etu edellä. Lapsen etu ohjaa lain soveltamista ja se tulee huomioida kaikessa toiminnassa. Laki päivittää varhaiskasvatuksen säädöspohjaa ja luo ammattilaisille selkänojan oman tärkeän työnsä tueksi. Laki on pitkään kaivattu ja odotettu uudistus niin ammattilaisten kuin muiden alan toimijoiden keskuudessa.

Viime hallituskaudella aloitettiin myös viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilu ja laskettiin varhaiskasvatusmaksuja. Seuraava askel olisi kaksivuotinen esiopetus. Näin kaikki lapset olisivat suunnitelmallisen pedagogisen toiminnan piirissä viimeistään viisivuotiaina. Moniin ongelmiin voidaan näin puuttua ajoissa ja lasten perhetaustoista johtuvia eroja tasata. Kaksivuotinen esiopetus mahdollistaisi myös joustavamman siirtymän esiopetuksesta peruskouluun. 

Kokoomuksen tavoitteena on, että mahdollisimman moni lapsi osallistuu varhaiskasvatukseen – osallistumisaste on nostettava Pohjoismaiselle tasolle. On välttämätöntä, että varhaiskasvatuksen laatuun panostetaan ja maksuja alennetaan edelleen. Pitkän aikavälin tavoitteenamme on maksuton osa-aikainen varhaiskasvatus, johon osallistuu koko ikäluokka.

Oppimisvaikeuksien tunnistamiseen on kiinnitettävä huomiota jo varhaisessa vaiheessa. Usein niitä pystytään havainnoimaan jo varhaislapsuudessa. Varhaiskasvatukseen tarvitaan selkeämmät määritelmät sille, kuinka lapsen tarvitsema tuki toteutetaan. Näin voitaisiin tarjota oikea-aikaista tukea mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kun esimerkiksi lukihäiriö havaitaan riittävän varhain ja lapsi saa tarvitsemansa avun ja tuen, ei hänelle ehdi muodostua mielikuvaa itsestään huonona oppijana. Usein mukaan tarvitaan koko perhe: esikoulun tai koulun antama tuki on tärkeää, mutta moni vanhempi tarvitsee tukea voidakseen auttaa lastaan. Säännöllinen ja oikein toteutettu harjoittelu yhdessä vanhemman kanssa on tuonut erinomaisia tuloksia kokeilussa, joka on käynnissä vantaalaisessa koulussa ja esikoulussa. 

Varhaiskasvatuksessa korkeakoulutetun henkilöstön lisääminen vahvistaa pedagogista osaamista ja näin varhaiskasvatuksen laatua. Pedagogiikan ammattilaiset osaavat suunnitella lapsille ikätasoon sopivaa toimintaa. Hoivan ammattilaiset ovat tärkeä osan päiväkodin henkilöstöä. Erityisesti pienten lasten kohdalla tutut ja turvalliset aikuiset ovat erittäin tärkeitä. Erilaisen koulutuksen saaneilla varhaiskasvattajilla on erilaista osaamista. Se on rikkaus, josta pidetään jatkossakin kiinni. Suuri vastuu laadun toteutumisesta varhaiskasvatuksessa on paitsi meillä lainsäätäjillä ja kuntapäättäjillä, myös varhaiskasvatuksen johtajilla. Johtamisosaamista on vaalittava ja kehitettävä, jotta lapsiryhmissä työskentelevien kasvattajien työ ei olisi kohtuuttoman raskasta tai vaikeaa. 

Varhaiskasvatuksen henkilöstön saatavuus on useassa kaupungissa haaste. Korkeakoulutettua henkilöstöä tarvitaan lisää kasvukeskuksissa jo väestön kasvun myötä ja uusi varhaiskasvatuslaki lisää painetta entisestään. Yliopistojen koulutuspaikkoja on lisätty, mutta tätä on ehdottomasti jatkettava myös vuoden 2021 jälkeen. Erityisesti kasvavissa kaupungeissa olisi myös panostettava positiiviseen erityiskohteluun. Varhaiskasvatuksen tasa-arvorahalla voidaan tukea haasteellisten alueiden päiväkoteja – toivottavasti nykyhallitus jatkaa viime kaudella aloitettua käytäntöä. 

Olen omien lasteni kautta päässyt näkemään varhaiskasvatuksen arkea kerhossa, ryhmäperhepäivähoidossa ja isossa päiväkodissa. Olen ihaillen seurannut kasvattajien taitoa auttaa sitä arkaakin lasta uskaltautumaan leikkiin muiden kanssa – tai puuttumaan syrjään jättämiseen ja käymään keskusteluja meidän vanhempien kanssa. Arvostan heidän ammattitaitoaan suunnattomasti. Jotta lasten etu toteutuu ja kasvattajat pystyvät tekemään työtään, on meidän päättäjien huolehdittava siitä, että varhaiskasvatuksella on paitsi riittävät resurssit, myös ansaitsemansa arvostus. 

Sari Multala
kansanedustaja

Jaa tämä

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Share on print
Share on email