Share on facebook
Share on whatsapp
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Työelämä on väestönkehityksen kohtalonkysymys

”Työelämän on muututtava joustavammaksi, sillä työelämä on väestökehityksemme kohtalonkysymys”, sanoi Paul Irving Milken Instituutista Kaliforniasta (YLE  4.5.) Uutisointi käsitteli työurien pidentämistä Yhdysvalloissa. Kolmenkymmenen vuoden kuluttua Kaliforniassa on 85-vuotiaita neljä kertaa enemmän kuin nyt. Suomessa on työelämän muutospaineita ikääntyneiden työllistämiseksi käsitelty vielä toistaiseksi varovaisin sanakääntein, mutta jenkkien haasteet ovat edessä kaikissa länsimaissa.

Kun Suomessa lasketaan aamukammalla eläkepäivien alkua, länsinaapurissa Ruotsissa lasketaan samoin, mutta näköpiirissä on usein työelämän muutos eikä sen loppuminen.  Monelle virallinen eläkkeelle siirtyminen tarkoittaa kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön siirtymistä ja työtuntien vähentämistä. Myös työnkuvaa usein muutetaan ja nimenomaan eläkkeelle siirtyvän henkilön toiveesta.

Senioriteettia ja kokemusta myös arvostetaan toisella tapaa kuin meillä Suomessa. Pitkät työurat ovat mahdollisia myös Ruotsin Suomea poikkeavasta irtisanomiskäytännöistä johtuen. Senioriteettiperiaate on tarkoittanut sitä, että viimeksi palkattu työntekijä irtisanotaan ensimmäiseksi. Tämä on pitänyt eläkeikää lähestyviä ruotsalaisia työelämässä kun vastaavasti heidän suomalaiset ikätoverinsa on mahdollisesti vastaavassa tilanteessa lomautettu tai irtisanottu. Ruotsissa ei ole Suomen tyyppistä lomautusjärjestelmää.

Työurien pidentäminen on monien osien summa ja naapurissa tähän kuuluu myös asian sosiaalinen hyväksyntä tai oikeammin ehkä velvollisuus. On lähes automaattista ainakin harkita työuran jatkamista ja toisaalta osoittaa halunsa ja kykeneväisyytensä työhön. Työssä ololla halutaan myös korostaa omaa jaksamista ja terveyttä ja vastuuta yhteiskunnasta, näin asian voisi vapaasti muotoilla.

Vertailu naapuriin voi tässä asiassa nostattaa verenpainetta täällä meillä , mutta esimerkit kertovat enemmänkin ruotsalaisten ajattelumaailmasta kuin vastaavasti meikäläisten huonommasta fyysisestä   kunnosta tai työmoraalista. Ensisijainen asia on kuitenkin työnantajan asennoituminen ja mahdollisuus tehdä työtä toisin kuin ennen.

Jos suomalaisella työntekijällä on vaihtoehtoina eläkkeelle siirtyminen tai työuran jatkaminen kokoaikaisesti , moni valitsee helpomman ja hyvin ansaitun arjen. Taloudellisilla kannusteilla työuria koitetaan kuitenkin pidentää. Vanhuuseläke nousee 0,4% lykkäyskorotuksella jokaiselta kuukaudelta jolla eläkkeelle oikeutettu henkilö siirtää vapaalle siirtymistään ja tämän lisäksi uutta työeläkettä karttuu 1,5%.

Ikärasismi on meillä nätisti ihmettelyyn verhoiltua. Kuuskymppinen poliitikko on Suomessa ikämiessarjaan kuuluva mutta kahdeksankymppinen Nancy Pelosi valittiin toista kertaa Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemieheksi. Työelämän rekrytoinneissa kynnys nousee työnhakijoiden kertomusten mukaan viidenkympin kieppeillä, monissa tapauksissa jo 40 ikävuoden jälkeen.

Suomessa eläkeläisten työssä jatkaminen on hyvinvointivaltion kynnyskysymyksiä. Kun työllisyysaste on meillä noin 72%, Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa se on 77-78% luokkaa ja Saksassakin 75%. Työllisyysaste korreloi suoraan talouteen ja julkisen talouden kestävyysvajeeseen josta mm. kansainväliset luottoluokittavat ovat Suomea viime vuosina tasaisesti huomauttaneet.  Työllisten määrä uhkaa laskea ensimmäistä kertaa väestölaskennan historiassa. Vaikka väkiluku on meillä kasvanut noin puolella miljoonalla viimeisten 25 vuoden aikana, työllisten määrä on vuoden 1990 tasolla ja tämä on Suomen akuutti ongelma.

Työllisyysasteen reseptit riippuvat käytännössä kolmesta muuttuvasta tekijästä: syntyvyyden tasosta, työikäisten määrästä sekä maahanmuuttajien määrästä. Syntyvyyden nousu nykyisestä 1,4 tarkoittaisi parhaimmillaankin vaikutuksia vasta 20-30 vuoden kuluttua. Maahanmuuttajien määrästä ollaan Suomessa montaa mieltä ja heidän vaikutuksensa työllisyyteen näkyy yleensä viiveellä. Väestötutkijat (Pyykkönen-Gissler-Huovari-Koskinen 2018) pitävät pahimpana skenaariona syntyvyyden jämähtämistä vuoden 2018 tasolle 1,4:ään, työperäisen maahanmuuton vähäisyyttä sekä työllisyysasteen säilymistä nykyisellä 72%:n tasolla. Keinovalikoimiin jää siis työllisten määrän lisääminen ja  jatkossa paine kohdistunee työurien pidentämiseen loppupäässä. Onko näihin valmiuksia suomalaisilla työpaikoilla?

Onko työpaikoilla tehtävänkuvia  muutettu +65 vuotiaille kiinnostaviksi? Voiko virallisen eläkeikän ylittänyt olla start-up yrittäjä – miten suhtautuvat pankki ja muut rahoittajat? Pääseekö seniori-ikäinen yrittäjäkursseille, uudelleen koulutukseen tai muuntokoulutukseen?  Löytyykö lähipiiristä ja ystävistä kannustusta 60-vuotiaalle mummolle joka ilmoittaa haluavansa tehdä töitä vielä seuraavat 15 vuotta? Onnistuuko opintolaina kun ikä alkaa seitsemällä?

Työurien pidentämistä pitää alkaa tukea konkreettisilla ratkaisuilla.

Paula Aikio-Tallgren, ehdolla europarlamenttivaaleissa

Jaa tämä

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Share on print
Share on email